Vihdoinkin tää elää!

Onpas ihanaa taas nähdä tämä blogi elossa! Kävijöitä päivisin tulee n.70 paikkeilla, mikä on oikeastikin ihan kivasti ihmisiä! Silloin kun pidin tätä ihan normaalisti, tuli päivinä, jolloin postasin keskimäärin 200 katselua, se oli paljon. Toki jos vertaa näiden isojen blogien tilastoihin minun blogia, on nämä lukemat kovin pienet, mutta pikkublogiin verrattuna ihan kiitettävät! Toissapäivänä katselu kertoja oli 27, tänään 71. Joka päivä tulee vain enemmän ja enemmän eloa. Viime postauksessakin on "jo" 9 kommenttia, sitä edellisessä ei yhtään. Eli henkiinherätetyksi blogiksi ihan hyviä omasta mielestäni.

Kirjoitettu tiistaina.

Tänään menin Pimulla. Se oli kovin yllättävää, koska meillä oli ensinnäkin toinen ratsastuksenopettaja väliaikaisesti sekä viimeksi Pimun selässä olin puolitoistavuotta sitten.. Eli lähtökohdat eivät olleen mitä parhaimmat lainkaan, eikä kyllä ollut lopputuloskaan tunnille. Vähän haikea mieli jäi tunnista, muttei pahakaan. Tavallaan meni jopa hyvin ja huomaa kyllä että itse olen kehittynyt paljon, vaikkei ehkä lukijan näkökulmasta siltä näytä lainkaan. En kuitenkaan ala nyt selittelemään erikoisemmin miksi mitäkin tapahtui yms. Kuvista muuten näkyy tosi hyvin, että mulla on ryhti parantunut sekä jalanasento, että myös kädenkulma, enää ei muuten käsi roiku niin pahasti kaulalla. Voisin kertoa vähän lyhyemmin miten meni.

Heppa oli alkuun erittäin jäykkä. Siis erittäin jäykkä ja oli jopa haluton liikkumaan mikä on Pimulle aivan vieras käsite. Tai no kyllä se liikkui ihan innokkaasti (juoksi siis alta, perus Pimu), mutta väisti apuja etc. ei Pimumaista. Vaikka ratsastustaukoa Pimun kanssa onkin ollut paljon, ei se tuntunut lainkaan normaalilta ja tiesin entuudestaan että se on jäykkä aina. Opettajakin kysyi, että onko hevonen oikeasti näin jäykkä vai onko jokin vialla. Pimun vakiratsastaja sanoi että on se jäykkä yleisesti ottaen.. Siinä vähän aikaa sitten ihmeteltiin ja loppujen lopuksi Sofia kävi Pimun selässä katsomassa tilanteen ja vähän verkkaamassa. Itse taas kävin Ressun selässä ilman jalustimia kymmenen minuutin ajan.

Pimu oli siis hyvin jäykkä, mutta parani kummasti Sofian jälkeen. En päässyt ratsastamaan sitä eteenpäin alkuun, en päässyt sen raviin ja laukkaan mukautumaan mukaan, syinä mm. tuo sen epätavallinen käytös, joten jännityin... Vaihdettiin takaisin ja koko ryhmä otti välikäynnit. Alkutunti otettiin siis itsenäistä verryttelyä, sen takia olikin ihan ok opettajalle, että Pimun tunteva ratsastaja käy kokeilemassa tilanteen.

Lopputunnin Pimu oli Pimu. Se oli jo parempi, ei todellakaan niin jäykkä mitä se oli, mutta oli edelleen. Kyllä se oli jo melko miellyttävä loppuun ratsastaa, mutta lopputunnista sinänsä menin sen kanssa vain itsenäisesti ja verkkailin sitä vetreämmäksi. Opettajalta en saanut yhtään kommenttia viimeisen 20min aikana, mutta ymmärrän toki, koska hevonen oli hänelle aivan uusi ja tilanteelle ei voinut mitään. Joskus tällaisia tunteja ja hyvää sekin tekee aina välillä ottaa tuommoinen urankiertämistunti.

Opettajasta kuitenkin tykkäsin. Sen verran mitä takaosakäännösten tapaisissa kulmien ratsastuksessa pääsin mukaan Pimun kanssa, oli tosi hyvää opetusta ja tehtävänannot oli kivoja! Jonnan tunteihin on kuitenkin tottunut + Jonna tuntee ratsastuskoulun hevoset itse ja osaa hevoskohtaisesti auttaa paremmin. Kivaa vaihtelua oli ja ihan hyvääkin jopa. Onneksi ensiviikolla on kuitenkin jo Jonnan tunnit kai!

Kuvat (c) Tuulia, kiitos taas!