Homma hanskassa, hanska hukassa.

Eilen oli siis hyppäri ja Santulla hyppään nykyään. Laitettiin hepat kuntoon ja lähdettiin kymmentä vaille kävelemään alakentälle päin. Noustiin selkään ja käveltiin alkukäynnit samalla kun odotettiin opettajaa. Jonnan tultua kuunneltiin ohjeet tunnille ja aloitimme alkuverkkaamaan käynnissä ja ravissa. Kentälle laitettiin muutamia puomiharjoituksia, joita saatiin vapaasti käyttää verkkaamiseen. Siellä oli yksi linja, kaksi puomia ympyrällä sekä ravipuomit. Santtu oli ravipuomeilla aika innoissaan ja viimeiseen puomiin mennessä olikin jo vauhti kiihtynyt jonkin verran. Toki se oli ihan käsissä ja ei rikkonut laukalle yms, mutta innoissaan oli silti. Linjalle en tainnut ravissa tulla kun vain kerran, muuten mentiin käynnissä ja ensimmäisen puomin jälkeen väistätin uralle. Laukassa ympyrällä oli laitettu kaksi puomia mitkä taidettiin tulla innarina. Siinä Santtu oli tosi kiva! Kahden puomin linjallekkin saatiin sekä 7 että 5 askelta, eli vaikka olikin innoissaan sitä pääsi aika hyvin työstämään. Santtu kulki muutenkin ihan kivan rentona, tosin myöhemmin hyppärillä korostui aika hyvin että oli pohkeentakana vaikka vauhtia riittikin. 

Puomit nostettiin pikkuisiksi esteiksi, n. 30-40cm korkuisiksi ja saatiin itsenäisesti niitäkin hypätä. Tultiin Santun kanssa muutaman kerran ympyrällä oleva pysty, niin kauan kunnes se otti siihen hyvän lähestymisen sekä hypyn - tosin ei siinä kauaa mennyt, ennemminkin yritin hakea rentoutta ja odotusta ennen estettä. Muutamaan kertaan tultiin jopa liian lähelle! Linjalle alkoi sitten vauhtia taas kertyä, esteet oli kuitenkin pieniä, joten vähän lähemmäs estettä tuominen onnistui ihan hyvin. Olen Santun kanssa kiinnittänyt nyt enemmän huomiota siihen, että saan viimeisen pidätteen läpi ja että pääsisi mieluummin lähemmäs kuin liian kauas. Maneesissa tämä on onnistunut oikein hyvin, se oli siellä oikeastaan tosi rauhallinenkin ja se oli helpompi saada pidettyä käsissä eikä lähtenyt rysäämään esteelle ja sitten kauhealla kiireellä yrittää etsiä oikea paikkaa. Nyt alakentällä (menin ensimmäistä kertaa itse siellä ponin kanssa) se oli enemmän menossa ja itselleni oli vaikeampi löytää oikea paikka hyppyyn. Toisella pitkällä sivulla oli myös kolme puomia joissa oli askel jokaisen puomin välissä. Siinä Santtu oli oikein kiva ja sain ihan mukavasti pidettyä tempon tasaisena.

Lopetettiin itsenäinen verkkaaminen ja hyppääminen, ja alettiin tehdä yksitellen pientä tehtävää. Tehtävänä oli tulla linja viidellä askeleella ja linjan jälkeen kääntää jyrkkä käännös kentän keskellä olevalle pystylle. Santtu odotti ihan hyvin ensimmäistä estettä, mutta toiselle se vähän lähti vetämään, en saanut sitä lähelle estettä vaan hypättiin kaukaa ja tämän johdosta jyrkkä käännös seuraavalle esteelle ei onnistunut vaan mentiin ohi. Tultiin uudestaan, ja mentiin taas ohi. Vauhtia alkoi olla jo niin paljon, että poni ei vain kääntynytkän niin pienessä tilassa. Kolmannella kerralla pidin tosi tarkkaan, että sain sen viimeisen askeleen ja jo esteen päällä lähdin kääntämään ja näin päästiin viimeisen esteen yli. Toisellakin kertaa se onnistui hyvin.

Tehtiin muutamia harjoituksia tällä linjalla, mm. linja 5 tai 6 askelta, suunnanvaihdos pystyllä ja toiseen suuntaan sama linja, mutta 4 tai 5 askeleella. Korotettiin esteitä hieman ja alettiin tulemaan vasemmasta kierroksesta samaa linjaa. Jos vauhti alkoi kiihtymään, sai linjan väliin tehdä voltin. Kun lähdetiin linjaa kohti yritin kasata Santtua mahdollisimman paljon. Sitten tein sen virheen. Pyysin sitä tulemaan liian lähelle estettä ja huomasin sen liian myöhään, tuli sitten kielto. Uudestaan vaan, mutta nyt sitten tultiin kovaa ja korkealta. Tein sen voltin jolla sain ponin rauhoittumaan, ja seuraava este tultiin ihan rauhassa hyvällä hypyllä.

Ehh... Toi istunta... Tuli vähän kiire mukaan kun kaveri oli niin menossa....

Tähän kiellettiin heti kun Hanna lähti kuvaamasta. Toki korkeutta oli vähän enemmän, ei ihan tuolle korkeudelle töksähdetä sentään.

Santtu veti herneen nenään siitä kiellosta ja lopputunti menikin sen mukaisesti. Aloimme tulemaan kolmen esteen sarjaa. Ensimmäinen oli kavaletti ja sen jälkeen oli kaksi kavaletin kokoista pystyä. Santun vahvin estetyyppi ei todellakaan ole sarjat tai linjat. Sen vauhti vaan tuuppaa kiihtymään ja hypyt tuntuu lähtevän välillä vähän mistä sattuu. Taas lähdettiin vähän kootummalla laukalla, mutta yritin pitää sen kuitenkin kunnolla pohkeen edessä. Ennen kavalettia se alkoi kiihdyttämään ja annoin puolipidätteen. No mitäs muutakaan kuin että poni kielsi! Peruutin sen takaisin esteen eteen ja muutama askel taakse päin, ja siitä suoraan sarjalle. Kavaletille lähdettiin kaukaa, mutta loppu sarja meni suhteellisen hyvin.

Loppuun hypättiin vielä vähän korkeampaa pystyä. Siihen lähdettiin ihan rauhallisesti, mutta nyt en enää pyrkinyt pitämään sitä niin pienessä laukassa vaan annoin sen mennä sen omaa laukkaa, miten sen nyt voi selittää. Oli ehkä vähän huonot lähtöpisteet ja esteelle sitten tultiin vähän reippaammin, mutta ihme vaan ihan hallinassa kuitenkin. Näin jo kaukaa, että enää en sitä lähelle estettä saa, vaan nyt vaan lähdetään kauempaa, sen lisäksi oli tullut jo kaksi kieltoa, joten kolmatta en enää halunnut. Aivot kuitenkin toimi liian hitaasti, poni hyppäsi, mulla lähti kädet hyppyyn, mutta selkä jäi vähän jälkeen...

Hieno hieno hieno poni!

Pari viikkoa sitten mulle sattui pieni onnettomuus kun oltiin lastaamassa heppaa traileriin, siinä sitten selkä revähti ja olikin tiistain ratsastustunnilla niin pahassa kunnossa, että joudun keskeyttää tunnin. Perjantaina hyppärillä oli jo parempi, mutta alkutunnista ja lopputunnista tuntui selässä pistävästi. Maanantaina menin vain Rokilla ja Myssyllä. Ne on molemmat niin tasaisia, ettei ollut mitään ongelmaa. Tiistaina menin taas Spotilla, vähän oli selkä jäykkä ja huomasi ettei päässyt esim. harjoitusravissa mukautumaan raviin niin helpolla. Eilen hyppärillä kiellon jälkeen jännityin ja alkoi heti selkäkivut, ei muuten auttanut yhtään! Nyt vaan pitää toivoa ettei tää jatku!

Loppuravailut, loppukäynnit ja talliin. Tallissa hoidin ponin nopeasti pois ja lähdin katsomaan Tuulian uutta heppaa, super suloinen kaveri on!

Tässä se sitten koko komeudessaan on! Käykää lukemassa lisää täältä

Tällainen hyppärikerta tälläkertaa. Joskus on oltava epäonnistumisia, että voi kehittyä eteenpäin. Hyppärille mä menin sitä varten, että voin oppia enemmän, en että pääsisin näyttämään miten hyvä olen - kaukana sieltä! Nyt epäonnistuttiin, mutta siitä sain vain lisaa innostusta oppia lisää! Kyllä tästä vielä hyvä tulee, joku päivä vielä - niinhän se Ransunkin kanssa meni.

Kuvat cee Hanna, kiitos ihan super paljon!