Maha maata hipoen

Meillä hepat saavat kuukauden tauon kesällä, jonka aikana ne saavat vain laiduntaa, lihota ja riehua porukalla. Paitsi yksi poikkeus meillä on.... Yksi poni, joka sattuu olemaan niin pallo, että jos sen jättäisi laitumelle kuukaudeksi, ei se mahtuisi tallin ovista enää sisälle. Rokkihan se on. Poni saa olla laitumella ihan saman verran kuin muutkin, mutta sitä vaan liikutetaan viikoittain. Satuin juuri käväisemään tallilla, kun Rokkia oltiin irtojuoksuttamassa, joten otin muutaman kuvan siitä. Rokila oli tällä kertaa Spotti kaverina juoksemassa. Ihan hyvä että sekin pääsee energiaa purkamaan!

Kuvat on muuten ihan kökköjä, laatu on tosi surkea, mutta en kerennyt säätää asetuksia, joten menkööt nyt tämän kerran.

Nyt me lähetään!

Hei oota vähän! En mä pysy sun perässä!

"Missä se Vera nyt on, nyt mä voisin sen taas heittää selästä!"

Mulla on mennyt kesä erittäin hyvin. Ehkä kolme päivää, mitä on parhaiten jäänyt mieleen leirin jälkeen, on se päivä kun menin kaverini luoke päiväksi ja siitä kaksi seuraavaa päivää. Nyt kesällä, kun on ollut kavereista paljon erosa, tajuaa varsinkin ne tietyt ihmiset, miten tärkeitä ne on ja miten ilman niitä ei pysty elää. Tekisin mitä vain nähdäkseni heidät iloisina. Eilen oltiin telttailemassa porukalla, oli tosi ihanaa olla saaressa yhdentoista ihanan ihmisen kanssa nuotion ympärillä lämmittelemässä ja paistamassa vaahtokarkkeja (jotka sitten tökittiin toistemme hiuksiin tietenkin...). Muistot on todella tärkeitä mun elämässä. Joskus se hetki, mikä on juuri silloin, ei ole mieluisa ja toivosi vain voida skipata sen, mutta muistot on aina mukana ja mielessä ja ne tekee aina iloiseksi  ♥

Muuten enää kaksi ja puoli viikkoa ja saan Ransun 8 päiväksi itselleni ratsittavaksi  ♥ vihdoinkin