Kehitystä ja tavoitteita

Jaahas, tänään oli niin paljon ahaa-elämyksiä, oppimista, tajuamista ja vaikka mitä muuta hienoa ja ennen kaikkea - ei lainkaan pelkoa - joten pakkohan tässä on tehdä postaus mun kehittymisestä, koska nyt sen oikeastikkin huomaa! Samaan postaukseen yritän myös tunkea millaisia tavoitteita on ensi vuodelle.

Löysin ulkoisen kovalevyn kätköistä kuvan, jonka haluan laittaa tänne. Ensinnäkin - se kuva oksettaa mua, mulla on kymmenen reikaa liian lyhyet jalustimet ja mun istunta on aivan kamala, mutta sitä vertaamalla nykyisiin näkee hyvinkin paljon eroja! No ensimmäisenä tietenkin nuo jalustimet, huomaa eron jo estejalustimiinkin verrattuna, nekin on pidemmät kuin nuo tuon aikaiset koulujalustimet. Voitte varmaan ajatella miten mä kirjaimellisesti olin sitten estetunnilla ratsastanut polvet suussa!?

Sitten toisena, tuossa ei nyt ole vielä niin pahaa etukenoa, tosin sitten kun Ransuun päästään, niin sittenhän se vasta näkyykin... Sen lisäksi, että mun istunta on parantunut, oon mä kyllä myös laihtunut ihan kivasti.

Oikeastaan ihan silloin ensimmäisen vuoden aikana, kun aloitin ratsastuksen, mä olin vain vähän etukenossa, mutta tää pahin mikä nyt alkoi vuosi sitten, tuli heti, kun mä aloin hyppäämään Ransulla. Olin jatkuvassa etukenossa ja hieman seisoin jalustimilla, lähinnä sen takia, että se saattoi hypätä kaukaa ja en ollut tottunut. Sitten aloin pelkäämään ja ilmeisesti se etukeno jäi suoralle urallekkin. Eli etukeno johtui pelkästään pelosta, ihme vain, mutta nyt, kun olen oppinut hyppäämään Ransulla, mä pystyn istua aivan suorassa ja lähden hyppyyn silloin kun Ransukin lähtee, toisin kuin aikaisemmin olin jo laukannostossa eteenpäin kenossa ja mitä lähemmäs estettä tultiin, sitä enemmän mä vain kaulaa kohti menin.

Oikealla olevassa kuvassa näkyy hyvin tuo jalan nouseminen ylöspäin ja huono ryhti.

Vaikka mulla onkin istunta parantunut, on siinä vielä paljon parannettavaakin. Mä jännitän tosi helposti polvilla ja reisillä, jolloin jalka nousee ylöspäin ja jalustimet valuu kantapäähän. Kaivan kantapäällä aina kun en huomaa korjata sitä. Hypätessä en oikeastaan mene mukaan hyppyyn, vaan nousen vain jalustimille seisomaan hypyn ajaksi, sen takia laskeutuminen näyttää aina niin vaivalloiselta. Tämä sama seisominen liittyy myös pelkkään kevyeen istuntaan. Pitäisi siis saada takapuolta lähemmäs satulaa sekä taaemmaksi, nyt meinaan jäädä seisomaan pystysuoraan ylöspäin. Näiden vikojen lisäksi mä katson alaspäin kokoajan, jään vetämään sisäohjasta, ja ulko-ohja taas vastaavasti valuu olemattomiin. En jaksa pitää keskivartaloa koossa, eli hartiat lysähtää, vatsalihakset (jos niitä löytyy) menee kasaan ja selkä pyöristyy. Vieläkö lisää? Aivan varmasti. Voisin vaikkapa tehdä sellaisen "Löydä kymmenen kaksikymmentä virhettä kuvasta" kisan...

No mutta suunta on kuitenkin eteenpäin, hyvä puoli on nyt se, että tiedostan monet virheistäni, en vain osaa korjata niitä ja muuteskin näin päähän pinttyneiden virheiden korjaus ei tapahdu yhdellä kerralla. Nyt kun tiedän virheet, niin niiden korjauskin on helpompaa, kun pystyn muistuttaa itseäni melko usein väärän korjaamisesta oikeaksi. 

Tänä päivänä mentiin tällainen harjoitus. Tarkoitus oli siis hypätä 40 sekunnin aikana mahdollisimman monta estettä ja eri esteistä sai eri määrän pisteitä. Olisin voinut tehdä nopeampia ja pienempiä teitä, mutta ihan hyvin se noinkin meni ja saatiin tultiin "toisiksi" tässä "kilpailussa".

Ensi vuonna mulla olisi tavoitteena saada vähän rennompana pidettyä reidet ja polvet, jotta jalka ei nousisi, kantapää saisi pysyä alhaalla ja varsinkin esteillä mun pitää oppia oikea esteistunta, alkaa jo ärsyttää tuollainen pystysuorassa seisominen. Tänä vuonna olen jo saanut monta juttua karistettua pois. Sain pidennettyä jalustimia, nyt alkaa jo olla vähän kohtuullisemman pituiset, ei mene polvi satulan ylikään. Ransu ei riko kokoajan raville esteen jälkeen ja saan ratsastettua jotain rataakin, laukat vaihtuu melko usein yms... Ja onhan tässä vaikka mitä muutakin tapahtunut mm, en enää vain matkusta vaan teen jotain siellä selässä + mulla katosi estepelko! Tänäänkin hypättiin 80cm pystyä ja se tuntui ihan pikkuiselta :)