Päivä päivältä parempi ❤

Jatkettiin esteiden hyppäämistä viimeviikosta. Ransulla menin. Käytiin ensimmäiseksi laittamassa esteet paikoilleen ja sen jälkeen poni nopsaa kuntoon. Ransulle tuli poikkeuksellisesti Patun satula, kun oma on ilmeisesti jossain muualla.

Alakentällä alkutunti meni Ransun eteenlaittamiseen kokonaan. Tuntui, että se ei oikein innostunut lainasatulasta ja vastusteli liikkumista melko paljon, ei sillä, etteikö se olisi myösään kuunnellut pohkeita tai ohjaa... Säädin hieman pääty-ympyrällä. Se oli jotenkin niin epävarman tuntuinen, että halusin jäädä työstämään ympyrälle, enkä alkaisi säätämään kokouraa pitkin. Pikkuhiljaa alkoi poni siitä vetreytymään ja alkoi olla paljon mukavampi ratsastaa.

Ensimmäiset verkkahypyt olivat kaksi kavalettia. Kavaletit oli sijoitettu lyhyensivun, heti kulman jälkeen lävistäjälle. Eli laukanvaihto tulisi esteellä. Ransulla oli kivan eteenpäinpyrkivä laukka, ei päästy ihan kulmaan, mutta tilaa jäi ihan riittävästi Vähän tuli kaukaa hyppy, pysyin silti hyvin mukana! Toiseen suuntaan toinen kavaletti, nyt tuli jo huomattavasti parempi tie. Laukka oli taas hyvä ja nyt tuli mainio hyppykin! Laukka vaihtui hyvin ja laukkakin jatkui vielä esteen jälkeen.

Seuraavana esteenä tulimme muuriesteen. Itse pelkäsin ihan tajuttomasti sitä ennen tuntia, mutta tunnilla sain hillittyä (vielä vähän aikaa) itseni ja pääsimmekin ihan hyvin yli! Valitsin lyhyemmän tien, tulimme suoraan estettä kohti, hieman kannustin pohkeella Ransua, laskin askeleet, päättelin mistä hyppäämme, hyppäsimme siitä - isolla loikalla, mutta ratsastaja oli taas ihan hyvin hypyssä mukana. Unohdin innoissani ratsastaa suoraan päätyä kohtia, mutta pikkuvikahan se vain oli... :D

Sitten oli vesimaton vuoro. Sitä kohtaan en tuntenut minkäänlaista jännitystä ja lähdin rohkeasti estettä kohti - Ransu oli erimieltä... Rauskun mielestä porttipääty muuttuikin yhtäkkiä tosi pelottavaksi, eikä sinne voinut, ei sitten millään mennä. Oikaisin hieman ja pääsimme - laukassa - kohti vesimattoa. Taas pientä kannustusta pohkeella. Sitten tulikin se suuri tajuaminen. Aloin itse lähtemään hyppyyn hieman ajoissa, ajattelin, että niin olisi Ransullekin helpompi koska se kun tykkää enemmän hypätä kauempaa. Pidin kuitenkin aika tiukan ohjastuntuman ja ilmeisesti oli pidättänyt sen verran paljon, että Ransusta ihan tunsi kuinka se mietti kumpaa pyyntöä nyt tottelisi. Pääty sitten ohjaan ja me tultiinkin ihan Ransulle yliluonnottoman juureen. Nätti loikka vesimatolle. Taas oli se toinenkin pääty pelottava, mutta sinne mentiin kuitenkin.

Ja voi vitsit kun olikin hieno tunne, kun vihdoinkin tajusi sen, miten sen hevosen oikeasti saa hyppäämään sieltä, mistä ratsastaja haluaa!!!

Jatkoimme sarjan ratsastamisella. Ensimmäinen este oli n.40cm pysty - 3 askelta - n.50cm pysty - 2 askelta - 50cm pysty. Hyppäsimme tämän kerran, ratsastamatta laukkaa ja viimeisen esteen jälkeen tarkistimme laukan ja käänsimme sinne suuntaan kumpi laukka sitten hevosella olikaan.

Seuraavan kerran tulimme saman sarjan, mutta viimeinen este nostetiin okseriksi. Okserin jälkeen piti kääntää sinne, mikä laukka hevosella oli, Ransulla oli oikea laukka, joten käänsin oikealle, hyppäsin tehtävään kuuluvan kavaletin jolla piti vaihtaa laukka, ei onnistunut omasta jännistyksestäni, joten siirsin raviin idioottina käyntiin ja yritin nostaa laukan. No eipä Ransu halunnutkaan ja jäi pohkeentaakse... Vihdoinkin, kun hän taas laukkasi, oli laukka aika surkeaa ja menin itse paniikkiin. En saanut laukkaa pyörimään ja Ransu tuntui, että se alkaisi tekemäänjätti loikkia - eipä ihmekkään.

Viimeinen okseri oli myös nostettu n. 70-80cm joten jännitin vieläkin enemmän. Menin linjalle, hyppäsimme kaksi ensimmäistä, mutta okseria jännitin niin paljon, että "pyysin" Ransua kieltämään sen. Menimme sen uudestaan, taas oli ihan kauhea laukka, ensimmäiselle välille esteille tuli 4 askelta ja toiselle välille tuli 3... Eli laukka tosiaan oli aika surkeaaa. Ransu onneksi kuitenkin hyppäsi esteen ilman tukea, vieläpä hyvällä nätillä hypyllä! Ihan turhaan taas jännitin... Tyhmä minä :(

Hups...

Ei toki yhtään jännittynyt ratsastaja...

Pahoittelen puskautumista!

Sitten olikin vain enään loppuravit ja kävelimme ylös talliin.

Suuri kiitos Nasulle ja Veralle kuvista ❤