Mitä mieltä nyt tästäkin pitäisi olla?

Ransuputki jatkui taas. Ransu kuntoon aikaa käyttäen pienellä kiireellä, Marie auttoi, kiitus ❤ Kävimmekin jo aikaisemmin tekemässä radan valmiiksi alakentälle. Kävelimme alakentälle ja aloimme nousemaan selkään yms. Ransulla on nykyään tosiaan Toton(?) satula, aloin kiristämään vyötä ja ihmettelin miksi nämä reiät alkaa loppumaan, vaikka satula keikkuu vieläkin miten sattuu. Vyö suuntautuikin sitten Esan vyöksi ja Ransun vyö oli vähän mielenkiintoisesti satulan alla... Vyön vaihduttua, ei enää satulakaan keikkunut.

Vähän aikaa alkukäyntejä ja sitten melko itsenäinen alkuverkka ravissa ja laukassa. Ransu oli vähän omituinen, se oli reipas, mutta laiska... Teki hassuja spurtteja ravissa, mutta ihan hyvä vaan. Olin varmaan suurimman osan verkasta keskellä pyörimässä isolla ympyrällä, jotenkin helpompi mulle. Laukassa oli ihan kivan eteenpäinpyrkivä, mutta sai vähän laittaa eteenpäin vähän väliä, muuten aika ok.

Harmittaa, kun me oltaisiin saatu vaihtaa laukka laukanvaihdolla, mutta minä idiootti vaihdan sen vain raviin siirtymällä... Olisin niin halunnut tietää osaanko sen, onhan se muutaman kerran onnistunut, ja esteillä onnistuu melko usein, mutta Ransun kanssa sileällä ei viimeksi onnistunut...

Ensimmäisenä verkkahyppynä otettiin pitkällä sivulla oleva pysty. Pystyn päällä piti sanoa millainen hyppy oli, Ransu hyppäsi hyvän nätin hypyn. Toisena verkkaesteenä otettiin muuri oikealta. Siihen ei kai pitänyt sanoa mitään, mutta sanoin silti... No hyppy oli ihan ok, mutta lähti melko kaukaa ja loikka oli ennemminkin ylöspäin suuntautuva kuin eteenpäin, ymmärrätte varmaan.

Alettiin sitten tulemaan rataa. estejärjestys oli : pitkän sivun pysty - sarja - okseri - muuri - vesimatto - kavaletti  - uusinta - pitkän sivun pysty - sarja - muuri - vesimatto.

Ransulla vihdoinkin jatkui laukka ihan ok (tässä syy miksi varsinkin Ransun kanssa pitkä raippa, en käytä sitä Ransun saamiseen esteen yli, mutta on hyvin tarpeellinen jos aletaan ratsastaa rataa, Ransu ei vain meinaa jatkaa laukkaa esteiden välissä. Toinen vaihtoehto toki olisi kannukset, mutta en oikein tykkää käyttää niitä esteillä, kun mun esteistunta nyt heittelee vähän miten sattuu) Osa hypyistä oli hyviä, mutta enimmäisosa lähti vähän kaukaa, koska joillekkin en vain löytänyt paikkaa ja tultiin sitten niin, miten Ransu itselleen parhaiten sen paikan löysi. Varsinkin vesimatto oli suuri ongelma. Yksi kielto tuli. Syy oli minun, ja Ransu teki aivan oikein, että kielsi. Ihan pysähtyi :D Tosiaan olin vähän hukassa missä mennään, niin ohjasin Ransun vahingossa niin reunaan ettei se enään periaatteessa olisi pystynyt siitä hyppäämään ilman, että tolppa olisi tullut mukana. Uusi yritys ja nyt mentiin yli ihan hyvin.

Sillä on yllättävän söpö laukka :D

Viimeisenä tultiin vielä sarjaa vähän korkeampana. Se meni hyvin, muttei niinkuin olin suunnitellut. Ajattelin ennen estettä, että nyt myötään kunnolla, että ajattelen vain sitä. Otin ihan kunnolla tilaa, että sain laukan pyörimaan, jotta jäisi tälle ajatukselle tilaa, mutta juuri kun olin kääntänyt sarjaa kohti, alkoi Ransu hyytymään ja jouduinkin vain ajatella eteenpäin menoa, että päästään edes yli. No myötäämisestä ei tullut mitään vaan pidin taas saman tuntuman suuhun. En repinyt mutten myöskään myödännyt... Ärsyttää! No mutta Ensimmäiselle lähdettiin kaukaa, toiselle tuli oikeastaan tosi hyvä loikka! :)

Loppuravit, ongelmien loppuravit. Pyysin ravia, Ransu siirsi raviin, oli muutaman askeleen aika pirteä, muta hyytyi siitä. Annoin pidempää ohjaa, ja sitten oma istunta lässähti... :D Kirjamellisesti kaikki muu, paitsi kantapäät oli aivan väärin. Könötin, hartiat oli edessä, katse ponin korvissa, nyrkit ei olllut pystyssä, kädet ei ollut kylkien vieressä, Ransu ravasi kuin mikäkin mummo. Korjailin virheet samalla, kun Jonna niitä sieltä saneli ja sen jälkeen siirsimmekin jo käyntiin. Kävelimme sitten koko porukka yläkentälle ja sieltä alas selästä.

Eli tunti siis meni hyvin, mutta huonosti. Monista asioista huomasi parannuksen selvästi aiempaan, mutta Se pääasia, johon olisin halunnut muutosta, ei juurikaan muuttunut. No okei, en jäänyt tänään niin pahasti hypyistä jälkeen, jolloin Ransukin sai enemmän tilaa hypätä sen olemattoman myötäämisen kanssa mitä se nyt sai, mutta huono fiilis jäi silti. Perjantaina aionkin keskittyä suurimmaksi osaksi koko hyppärin ajan myötäämiseen. Siihen, että oikeasti teen nyt sen, enkä vain jätä sitä ajatukseksi. Noilla pikkuesteillä nyt onkin ihan hyvä, etten lähde sinne hyppyyn suuresti mukaan, sukeltamaan. Mutta sitten kun esteet alkaa olla siellä 80-90cm, alkaisi jo olla tarvetta kunnon myötäämiselle ja istunnalle. Ongelma näyttää nyt olevan vaikeampi ratkaista mitä olin kuvitellut, joten toivon kärsivällisyyttä teiltäkin, tämä on vain yksi vika kaiken muun joukossa. Voin toki postata seuraavan kerran sitten kun jotain on onnistunut, vuoden päästä...?