Lauantain heppailut

Lähdin tallille 11 aikaan aamulla, tallille tulin noin 11.30. Katselin jonkin aikaa tunteja, kävin kuvailemassa söpis Ransua ja Rokkia tarhassa ja juttelin tallityöntekijän kanssa vähän kaikesta. Odottelin tunnin ajan, että Pätkis saa syötyä heinänsä. Siinävälissä menin juoksemaan yhden tunnin ajaksi kentälle, en toki yksin vaan ihan auttamaan niitä ratsastajia. Sen jälkeen hain Pätkiksen ja virittelimme Päden kuntoon Johannan kanssa. Ohjasajoin Pätkiksen yläkentällä vähän kevyemmin tänään, koska eilen oli vähän pidempi treeni. Tein paljon suunnanvaihtoja, kiemuroita ja voltteja käynnissä ja ravia otin vain muutaman pitkänsivun vasempaan ja oikealle otettiin ravilisäykset pitkille sivuille. Hienosti se kipitti! Muutaman kerran nosti laukan askeleen kahden ajaksi, mutta tuli tosi kivasti pienestä puolipidätteestä takaisin raviin. Ravin tempojenkin erot näkyi hyvin, tai anakin tuntui näin, en tiedä miltä näytti. Lopuksi vielä muutama kiemura käynnissä ja poni talliin purettavaksi. Vein vielä ponit ja mössöt tarhaan. Syöteltiin mössöt pojille Johannan kanssa ja lähdettiin jonkin ajan päästä kaikki kolme (niin, se Emmakin ilmestyi siinä jossain vaiheessa, kentällä?) pois tallilta.

Kaikki tarhakuvat ovat sitten vähän "huonompi laatuisempia", koska tänään oli se päivä, kun ei jaksanut katsoa mistä kulmasta tulisi hyvä kuva, tänään teki vain mieli räpsiä kuvia miten sattuu - esim. "Ransun "pallomaha"-kuva. Söpö poni ♥

Pallo ♥

Vieraileva kirjoittaja esittäytyy...

...tittidittittittii! Olen Hanna Kanerva, Hennan kaveri (melkein kaimoja, vaan ei ihan). Luulempa että tarkoitus olisi, että kerron ensin itsestäni hieman, ennen kun menen itse aiheeseen? No olkoon menneeksi. Minulla on 7-vuotias puoliylläpitotamma (kamalan pitkä sana!) Nomi. Olen 15-vuotias ja asun Espoossa. Kirjoitan blogia Nomista. Blogiin saa käydä tutustumassa tästä linkistä ja lukijaksi liittyminenkin on ihan sallittua (kauheeta piilomainostusta!). Tämänhetkinen blogini on kaiketi kolme päivää vanha (tai nuori, kukin tavallaan), mikäli oikein muistan. Lukijoita on 26, mikäli se jotakuta kiinnostaa. Miten noin uudella blogilla on noin "paljon" lukijoita? Osa lukijoista on löytänyt nykyiseen blogiini edellisen blogini kautta. Ohhoh, menipäs blogiaiheiseksi. Ehkä en kerro itsestäni enempää täällä Hennan blogissa, se kun ei ollut ihan tämän postauksen se tärkein tarkoitus.

Tässä on Nomi. Nomi on tainnut aiemminkin esiintyä Hennan postauksissa, kuinka moni tunnisti kyseisen kaunottaren? ;)

Elikkäs Henna. Henna on pirteä, reipas, mukava ja erittäin avulias ihminen. Aluksi kun en tuntenut Hennaa kunnolla, pidin häntä vähän jopa omituisena (sori :D), kun hän tarjosi apuaan joka asiassa, jutteli ja oli sen oloinen kuin oltaisiin tunnettu pidemmänkin aikaa, vaikka tosiasiassa olimme aika vieraita toisillemme. (Saattaa toki johtua siitäkin, että itse tarvitsen enemmän aikaa, että voin kutsua jotakuta uutta ihmistä kaverikseni.)

 

Kun oltiin Hennan kanssa tutustuttu ja pidin häntä kaverina, hänestä tulikin täysin normaali ystävä, eikä ollut enään omituista olla niin tuttavallinen. Ratsastin ennen ERT:llä ja Henna usein kuvaili meidän ratsastustunneilla ja vastavuoroisesti minä kuvasin Hennan ryhmää (tosin paljon harvemmin, sillä kyseinen päivä ei ollut minun "tallipäiväni").

 

Pian vaihdoin kuitenkin tallia, löytäessäni Nomin. Uskollisesti Henna on kuitenkin tarjoutunut todella usein tulemaan Nominkin tallille mukaan kuvailemaan ja auttelemaan, vaikka itse en enään juurikaan ERT:llä käy (liian pitkä matka bussilla). Minun ei yleensä edes tarvitse pyytää Hennaa mukaani tallille, usein hän tarjoutuu ihan itse mukaan.

Aiheeseen liittymätön kuva kuva Espanjalaisesta lokista. (Liian kuvaton postaus jos lokki ei pääse mukaan!)

Hevosten kanssa Henna on aina hyvin tarkka kaikesta ja pistää hevosen hyvinvoinnin kaiken edelle. Jos Henna on mukanani tallilla ja katselee vierestä kun laitan Nomille varusteita, saattaa välillä kuulua kommentteja "toi suoja on ehkä vähän liian ylhäällä", "voinko selvittää sen harjan, kun se on niin takkuinen?" tai "Nomi on paras ja ihanin ja kaunen eläin mitä oon ikinä nähnyt ♥ Rakastan ja palvon sitä aina ja ikuisesti!". No okei, ei ehkä ihan tuota viimeisintä, mutta jokatapauksessa. Apua siis saan, vaikkein sitä pyytäisikään.

 

Juttelemmekin usein Hennan kanssa hevosista (what a suprise!!) ja usein keskustelu ajautuu siihen, kuinka joillekkin ihmisille hevosen huolenpito voi olla niin vaikeaa. Esimerkkinä vaikkapa hyppääminen. Onhan se kiva että hevonen tykkää hyppäämisestä, mutta ei se tarkoita sitä että hyppäämistä voisi harrastaa päivittäin, kun omasta mielestäni kaksi kertaa viikossa on ihan maksimi, mielellään yksi ja sen lisäksi jotain puomi/kavaletti juttuja (toki riippuu myös hevosesta). Jalathan siinä tuhoutuu, jos kamalan usein pitää hyppiä, enkä usko että heppakaan kovin kauaa jaksaa olla lajista niin innostunut.

 

Henna on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ihminen, siitä olen varma. Jos kaipaat hyvää ja luotettavaa, avuliasta ystävää ja kuvaajaa, kannattaa ehdottomasti tutustua Hennaan!

 

Keksisinköhän vielä muuta... Empäs taida keksiä enempää tältä erää, toivottavasti piditte tästä, ja kommentteja saa varmaankin jättää. Kiitos kaikille teille lukijoille jotka luitte tämän, olette parhaita, vaikka itse sanonkin! ♥

Hoitajakokous + liikutus

Tänään oli siis hoitajakokous. Hoitajakokouksessa päivitettiin hoitajien hoitohevoset ja hoitopäivät. NYT olen vihdoinkin Ransun virallinen hoitaja. Ja tietenkin jatkoin myös Rokin hoitamista :) Hoidan kumpaakin tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin. Rokin hoitamista jatkan myös Merin kanssa, samoina päivinä hoidan hänen kanssaan ja opetan ja autan siinä samalla.

Kokouksen jälkeen otimme hepat alle ja liikutimme niitä kevyesti, useimmat ilman satulaa. Minun piti aluksi mennä Ransulla, mutta vaihdettiin kuitenkin lopuksi Marien kanssa ja meninkin Vektorilla. Poni oli ihan super tahmainen ja ei kuunnellut pohjeita yhtään, mutta loppua kohden parani ja alkoi vähän liikkumaankin.

Nykyään tuntuu ihan kamalalta puhua omasta ratsastuksesta. Tekee vain mieli kokoajan kertoa kuinka huonosti se on mennyt, vaikka onkin periaatteessa mennyt hyvin... Nyt kun olen katsellut kun Jonna ratsastaa ja muutaman kerran mennyt hänen ratsastamien ponien selkään ratsastuksen jälkeen, niin on omatunto hieman kärsinyt kun hevoset on niiiiiin erilaisia minun alla. Tietenkin ne on, koska en ole mikään hyvä ratsastaja, mutta tuntuu silti kamalalta puhua omasta ratsastuksesta mitään hyvää, koska muut ratsastaa paremmin...

Lähdettiin Marien kanssa tallilta liikutuksen jälkeen, mutta koska me toistetaan itseämme, niin meillä meni bussi ohi, joten suuntasimme takaisin tallille. Ei kumpikaan haluttu mennä kotiin millään kiireellä, niin käveltiin siinä ihan rauhassa istumaan tallin pihalle ja aloin juuri katsomaa seuraavaa bussia ja suunnittelimme jo hieman menevämme Isoon Omenaan, mutta sitten Jonna tuli ja kysyi, että jos meillä on aikaa, niin verkatkaa Spotti ja Toto hänelle valmiiksi. Eli hepat vain kuntoon ja yläkentälle verkkaamaan.

Marie otti Toton ja minä Spotin. Alkukäynnit käveltyä, Jonna otti Toton Marielta ja Marie sain Esan vaihtariksi. Minä taas jäin Spotin selkään hölköttelemään. Ravailtiin molempiin suuntiin. Spotti oli ihan kamala vasemmalle niin kauan kunnes päätin että tulkoon tälle loppu ja taivuttelin hieman. Oli se paljon parempi kylläkin silloin, mutta taas palataan tähän, että minä en ole hyvä ratsastaja ja nämä minun "huippuhetket" ovat vain naurettavia näiden hyvien ratsastajien silmissä....

Jonna pyysi minun ottaa vähän laukkaa Spotilla :D:D:D Öööööööööööööööööööö... Ne ensiksi se ei halunnut edes mennä raviin. Ja sitten kauhean työn jälkeen kun me ravattiin (oltiin vasemmassa kierroksessa) niin saatiin vain pieniä pätkiä laukkaa, koska se punki ihan järkyttävästi vasemmalle... Oikeaan taas oli oikein muikea laukassa :) Sitten vain raviin ja Jonnalle. Jonnan ratsin jälkeen vielä loppuravit, oli kivan lennokas ja ei tahmea! Kiva heppa :)