Ei järvessä voi ratsastaa - ainakaan Ransun mielestä!

Perjantaina oli viimeinen kerta hevosen selässä kuukauteen, tulee ikävä <3

Ransun kanssa oli hyppäri ja aiheena oli radanratsastus - hyppäreiden väliset kilpailut. Meitä oli joku 10 "osallistujaa", koko kisat aloitettiin kummiskin radan rakentamisella. Siinä tulikin jo heti pienoisia ongelmia, koska kenttä oli joistain kohti niin pahasti märkä ja upottava, ettei esteitä voinut näihin kohtiin laittaa. Saatiin onneksi aseteltua esteet kuivempiin kohtiin :)

Radan rakennettuamme kävimme nopsaan laittamassa hepat kuntoon, Ransu oli taas kiva oma itsensä, kentälle mennessäkin tuntui että omaa moottoria tällä kertaa löytyisi - no kentällä taisi pojalla mieli muuttua... Ransu ei oikein ilahtunut ajatuksesta, että mutaisella kentällä pitäisi jopa kävellä! Entäpä sitten laukata? Ei - ei todellakaan. Alkuverkkana käynnissä, ravissa ja myöhemmin laukassa "kisaverkkaa". Ransu oli ravissa kivan tuntuinen, mutta laukat oli jotain ihan kamalaa. Se ei oikein halunnut millään liikkua eteenpäin ja jouduin potkimaan sitä aika paljonkin eteenpäin, silloin jo päädyin itse, että tänään mennään Ransun sääntöjen mukaan. Otin muutamat pitkät sivut kevyessälaukassa ja annoin tilaa liikkua, vähän se reipastui, mutta suhteellisen vähän - myös tila oli vähän ongelmana, jotenkin sitä meinasi törmätä kaikkeen :D

Verkkahypyt, öö... En edes muista miten ne meni, ekalla kerralla tultiin jollain viidennellä askellajilla sisään. En saanut ylläpidettyä laukkaa yhtään! Kyllä se taisi sen kavaletin hypätä, mutta ihan vain astumalla yli :D Toisella kerralla tultiin toooooosi lähelle - taas viidennellä askellajilla - ja hypättiin aika hauska loikka. Ihmetten vain, että vaikka Ransulla olikin melkein joka hypyissä hassuja loikkia, ne tuntui mukavilta selkään, mikään ei ollut yhtään yllättävää, olin jotenkin jo valmistautunut niihin, niin oli myös helpompi olla kyydissä mukana! Laskin askeleet ennen estettä ja ilmeisesti myös sisäistin asian, koska olin valmistautunut joko liian kaukaa lähtevään, tai sopivasti lähtevään hyppyyn.

Eka "hyppy"

Toka loikka

Itse radalle me lähdettiin ensimmäisinä. Tiesin jo, ettei Ransun laukan ylläpitämisestä tulisi mitään, joten päätin ottaa koko radan vähän huvilla ja lähinnä vain tein mahdollisimman nopeasti radan alta - jos vain olisin nähnyt...

Mähän en pidä laseja ratsastaessa päässä, ihan turvallisuussyistä ja omien kokemuksien takia. No mun hajataiton ja ei-kaukonäön takia yksi este, punavalkoinen  sokeripaloista koottu kavaletti, ei erottunut mutavellin joukosta, en nähnyt kunnolla sen korkeutta - sokeripalat oli olemattomia mun silmille - ja etäisyys oli täudellisessä nollassa. Oliko se este metrin vai 20 metrin päässä, siitä ei ollut tietoakaan!

Sille kavaletille "kiellettiin 2 kertaa, ihan mun takia. En vain nähnyt sitä... Mentiin siis ohi!

Muut esteet menikin sitten ihan hyvin! Oon varsinkin uusintaan tyytyväinen - me siis saatiin ratsastaa uusintakin, ja koko rata loppuun, vaikka tulikin kaksi kieltoa. Tein aika pieniä teitä ja aina mentiin silti esteitä yli, ei ollut pienintäkään epäilystä. Tai saattoi ehkä näyttää siltä, että Ransu ei menisi yli, koska se rikkoi laukan ja ravin välillä jatkuvasti, mutta se johtui siitä kurakentästä, Ransu ei tykänny yhtään!

No, sijoitusta ei tullut, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen poniin, jäi iloinen mieli viimeisestä tunnista :3

Järvi <3

22.7. alkaakin sitten liikutukset, niihin olen tällä hetkellä menossa liikuttamaan Rokkia ja Ransua. Jatkan siiss ERTillä ratsastusta, jos joku ei vielä tiedä :)

(korjaan illalla kirjoitusvirheet - nyt pitää lähteä töihin tallille!!)