Erikoispostaus : ratsastushistoriani

Klikatkaa kuvat suuremmiksi, niin näkee jotain!

Melkein jokainen saa ensikosketuksensa hevosten maailmaan talutusratsastuksessa ollessaan pieni, yleensä jossakin tapahtumassa tai kotieläinpihassa. Vaikka kaikki eivät siitä jatkakaan matkaansa hevosten parissa, minä jatkoin. Nykyään toimin itse taluttajana aloitteleville ratsastajille ja autan heitä eteenpäin ratsastusurallaan.

Hmm... Minä Ponin selässä 2002 (5v) vuonna ilman kypärää... Olipas silloin sitten turvallista tämä lastenratsastus. Nyt kun minä taluttelen pienempiä lapsia, kaikilla pitää olla kypärä, 2012. Huima ero 10 vuodessa :D

Ratsastusurani alkoi vuonna -08 hiihtolomaleirillä Punkaharjulla. Saimme oman maun mukaan käydä ratsastamassa tiettyinä päivinä läheisessä rastastuskoulussa, Mannilan ratsutallilla. Tietenkin lähdin mukaan iloisin mielin, mutta nähtyäni ratsun, joka annettiin minulle ja kaverilleni (Sonja oli jo ratsastanut muutaman vuoden ja oli PALJON osaavampi kuin minä!) en enää ollutkaan niin iloinen - varsinkaan kun heppa tallasi ensisilmäyksellä jalkani päälle... Niinpä sain tunnille kummiskin pienen alle metrin kokoisen shettisruuna Vertin. Tunnin jälkeen olinkin jo paljon rohkeampi ja seuraavana tallipäivänä uskalsinkin nousta ison suomenhevosen Kukan kyytiin. Askeleet olivat kyllä kieltämättä isot verrattuna pikkuruiseen Verttiin. 

Hiihtolomaleiri innosti minua jatkamaan ratsastusta ja aloitin alkeiskurssin seuraavana keväänä Jorvaksen tallilla, joka koituikin hieman huonoksi päätökseksi. Ensinnäkin äitini vahingossa (täysin asiasta tietämättömänä) ilmoitti minut aikuisten ryhmään. Tunnit olivat iltaisin kahdeksasta yhdeksään eikä apua saanut ollenkaan! Heti ensimmäiselle tunnille minulle annettiin (minun kokoon verrattuna) iso täysiveriruuna Kiri, joka oli aika kuumuva. Minähän aloitin vasta ratsastuksen! Sen tunnin jälkeen sanoin kotonani etten enää ikinä jatka ratsastusta! Seuraavalle tunnille kummiskin menin ja onneksi opettaja oli laittanut minulle Miksu-ponin, n. 145 korkean ruunan. Meninkin sitten lopun alkeiskurssistani Miksulla. Viimeisellä tunnillani, rästitunnille, minulle vaihdettiin 135 korkeasta ponista isoon - jättimäiseen! - hevoseen Samiin tuntiratsuni. Sen tunnin jälkeen päätin olla astumatta enään kertaakaan tämän tallin pihaan!

Miksu, luottoratsuni + mun upee ratsastustyyli!

Niinpä vaihdoin Espoon Ratsastustallille (ERT) seuraavana syksynä - 10, jossa edelleen ratsastan. Niin kuin silloin oli tapana (ainakin oman näkemäni ja kokemukseni perusteella) annettiin Rokki kokeiluratsuksi. Samainen kaverini Sonja auttoi minulle Rokin valmiiksi (en ollut ikinä aikaisemmmin laittanut kunnolla itse hevosta kunton, koska Jorvaksen tallilla minun hevoseni oli aina tunnilla). Tunnista en muista enään mitään, mutta samassa ryhmässä kummiskin jatkoin. Alkuun menin paljon Rokilla, Patulla ja Vektorilla. Muutaman kuukauden jälkeen sain ensimmäisen ponin Silpun. Kävelin koko tunnin uran sisäpuolella, koska en saanut ponia liikkumaan. Olin silloin vielä todella arka Kirin takia, jonka takia en uskaltanut käyttää raippaa - luulin että poni lähtee käsistä niin kuin Kiri koko ensimmäisen tuntini ajan. Opettaja kummiskin  ahkerasti minulle laittoi Silppua ja viimeisellä tunnilla kun sillä menin sain sen laukkaamaan! 

Kevätkauden -11 meninkin lähes kokonaan Opalilla. Harjoittelimme vasta laukkaamista ryhmässä. Itse en kummiskaan laukannut lähes kertaakaan! Olin yhä niin arka ja epävarma uusista asioista, etten vain voinut edes kunnolla yrittää. Muutaman kerran sain opettajan avustuksella ponin laukkaamaan, mutta aina seuraavalla viikolla pelkäsin asiaa, vaikka tuttu jo olikin! Vaikka tuon laukan opetteleminen oli vaikeaa, opin luottamaan Opaliin karsinassa todella hyvin! Ostin Opalille muutaman harjankin joita kuljettelin mukanani tallille, niillä sittten tunnin jälkeen aina harjasin ponin huolellisesti, eikä luimisteluja tullut enää kertaakaan. Lopulta jätin laittamatta ponin riimuunkaan, ja poni oli melkeinpä paras ystäväni!  Esteitä hyppäsimme tasan kerran, nekin menin puomeina - ratsuna Rokki-poika.

Keväällä meille ilmoitettiin tunnin lopettamisesta, joten oli pakko vaihtaa ryhmää syyskauden alkuun. Oman tasoisteni ryhmien päivät eivät sopineet, jonka takia vaihdoin junnu C ryhmästä junnu A tasoiseen ryhmään. Tässä välissä pahoitteluni huonosta ratsastuksestani ja tiellä olemisesta ryhmäläisille :D Opettajamme laittoi minulle vain Rokkia alkuun ja vihjaili että saan toisen kunnes opin laukkaamaan. Niin sitä oli pakko heti ensimmäisellä tunnilla laukata ettei muiden alle joutunut! Muutaman tunnin olin toisten tukkeena, kunnes opin Rokin tahtiin ratsastamaan ja kun aloin saamaan uusia hevosia, en olisi enää halunnutkaan luopua Rokista. Olihan se vauhti tuolloin vielä vähän pelottavaa, mutta kun ei poika mihinkään sinkoillut niin mikäs siinä. Luottamuksen ja oppimisen myötä aloin hyppäämään ihan esteitäkin ja sain uusia hevosia ja poneja ratsastettaviksi mm. Myssyn! 

Aloitin myös hoitamisen syyskauden alussa. Olisin tietenkin halunnut Opalin hoitoponikseni, mutta ponin hoitaja halusi pitää ponin itsellään, joten aluksi minulle laitettiin kaverini hoitohevonen Vektor, mutta itse inhosin en pitänyt tästä hevosena ja muutenkin se oli Sonjan... Myös kaiken välissä kun minulla ei vielä sitä omaa hoitohevosta ollut, hoitelin ilman mitään virallisia juttuja Ressua ja Risseä, joita kaverinikin hoiti, mutta koska omaa ei ollut minulle laitettiin Rokki. Aluksi meno oli aivan kamalaa. En pitänyt ponista, koska en osannut hoitaa sitä karsinassa, mutta kun pakko oli niin oli vain opeteltava pitämään ponista, niinhän minä tein! Ja kiitos Essille joka laittoi Rokin minulle!!! Pojasta on tullut yksi tärkeimmistä asioista elämässäni ja pysyykin aina! Mutkia oli matkassa, mutta ainahan niitä tulee! Nykyään olemme ylimmät kaverukset ja meno sujuu huolettomasti! Nyt minulla on myös toisena hoitoponin Ressu, paljoa en Ressulla ratsastele, mutta kesäisin liikuttelen ja muuteskin käyn rapsuttelemassa ja hoidan ruokakupin puhtaudesta, Ressu on kiva pikku nalle <3

    

Syyskauden jälkeiselle kevätkaudelle 2012 sain Mysselin. Myssy opetti vaikka mitä minulle! Hyppäsin ensimmäisiä korkeampia esteitä ja ratatehtäviä, opettelin eri askellajeissa eri tehtäviä, nyt uskalsin jo laukata ihan helposti ja teimme harjoituksia esim. temponvaihteluita, lisää laukannostoja, istuntaharjoituksia... Myös Lara, Ressu ja Silppu alkoivat välillä lukea listoilla. Menin Ressulla varsinkin ilman satulaa tunnit, koska tasapaino oli mitä oli ja ponin askeleet ovat hyvin tasaiset. Muutaman kerran menin myös Patulla. Parhaiten jäi mieleen päivä jona ratsastin Patulla alakentällä. Menimme jokainen omilla volteillamme ja taivuttelimme sisään- ja ulospäin vuorotellen. Opetajamme kävi vähän väliä neuvomassa yksitellen jokaista. Voltilla pyörimisen jälkeen nostimme laukan uralla ja laukkasimme jonkin aikaa. Laukan jälkeen palasimme takaisin omillemme ympyröillemme ja jatkoimme samaa taivuttelua. Kävin myös tuolloin ensimmäisen laukkamaaston ERT:lla. Menin senkin Patulla. Maastomme veti Essi Opalilla. Itse olin aivan kauhuissani kun jonon etupäästä, joka laukkapätkän jälkeen huudettiin vain, mennään vielä lujempaa seuraava pätkä ja itselleni olisi riittänyt aivan hyvin rauhallinen maisemareitti! Muistan ikuisesti kuin muiden hepat vain pieneni pienenemistään, minulta lähti jalustimetkin ja kaikkea ja meinasin tippuakkin, kun tulikin mutka jolloin edellä menevät muut ponit jäivät piiloon ja silloin tuli vanhukselle kiire! Mutta hauskaa oli vaikka sydän löi tuhatta ja sataa!

Ensimmäiselle viralliselle ratsastusleirille lähdin vuoden 2011 kesällä Sonjan kanssa. Leiripaikkana oli Eräjärvellä sijaitseva Ponimaa, jossa ei ollut kuin kaksi hevosta, loput poneja. Ensimmäisellä tunnilla sain kimon new forest tamman Lumin, joka oli yksityinen, mutta toimi kuitenkin leirihevosena. Olihan se jännää olla uudessa paikassa, uudella opettajalla. Poni osoittautui kummiskin ihanaksi pullaponiksi :3

Toinen mieleen painuva poni leirillä oli shetlanniponi Matilda. Matilda oli tuolloin 22 vuotias vanha mummo :) Pyysin Maddea tunnille ja ylätykseksi sainkin sen :D Madde on aika laiskahko, mutta super kiltti silti! Tekee kaiken minkä pyytää, siinä saattaa vain kestää hetki.

Keväällä -12 aloin vuokraamaan kaverini Sonjan kanssa Irish Dream nimistä connemaratammaa. Dreamkin oli vanhempi tamma, jo 22 vuotias. Kävimme Nummelassa asti kaksi kertaa viikossa ponia liikuttamassa. Välillä tuuppailimme kunnolla, välillä maastoilimme. Esteitä emme hypänneet lainkaan, eikä tarvis ollutkaan. Dreamin piti olla kantavanakin vielä lisäksi. Meno oli mukavan rauhallista ja oli ihan mukava käydä välillä rentoutumassa pienellä viiden hevosen yksityistallilla. Muutamien viikkojen jälkeen poni alkoi kummiskin käyttäytyä oudosti. Dream oli aina ollut todella kiltti karsinassa ja kentällä. Yhtäkkiä ponille alkoi tulemaan kohtauksia jolloin, ilman mitään varoituksta, korvaakaan liikauttamatta lähti käsistä. Itse tulin sieltä kerran alaskin kun semmoisen pukin veti. Omistaja sanoi vain että ei ponilla mikään ole. Ponilla alettiin käyttää erikoisloimia yms. Mutta sama vain jatkui. Viimeisellä kerralla kun kävimme tyttöä katsomassa otimme ponin käytävälle harjattavaksi ja aloimme harjailemaan. Selkää poni aristi niin paljon että ihan notkahti ja satulaa väisti ja luimikin... :( Silloin päätimme että jos noin kipeä on ponin selkä niin emme ala sillä enää leikkimään! Omistaja koitti hankkia lisää sille ratsastajiakin, parempi olisi ollut vain niiden vähennys! Näin jouduimme puolen vuoden matkamme lopettamaan, mutta parempi mieli siitä jäi, kun nähdä ponin kärsimys. Loppuunhan emme edes käyneet ponin selässä vaan taluttelimme ja teimme kaikkea mukavaamaastakäsin, oli se vain ihana hevonen <3

             

Tässä videossa näkee kuinka poni vain lähti, mitään pelottavaa tuolloin ei tapahtunut josta olisi pelästynyt. Myöhemmin selvisi ne selkäkivut. Videon lopussa näkee jos aivan tarkasti katsoo, että minä tipun viime metreillä.

 

Ratsastuskouluun kuului hyvää. Opettajamme vaihtui keväällä puolissa välin. Menimme todella paljon ympyröillä, varsinkin tempon vaihteluita. Menin tosi paljon Rokilla keväällä. Muutaman kerran vaihtui poni kerraksi tai kahdeksi, muttei pidemmäksi aikaa. Muistan kun Jonna laittoi ensimmäiselle estetunnillemme minulle heti Laran. Olin mennyt Laralla vain kerran aikaisemmin ja silloinkin tipuin ponilta... Tunti mentiin todellakin reippaasti ja muistan hyppäämämme radan edelleen. Tunnista selvittiin ja Larasta alkoikin tulla vakio ratsuni, eteenkin syyskaudella. Ihan kesän viimeisillä viikoilla kun maastoilimme paljon menin Silpulla ja Ransulla, Ransun kanssa laukkamaasto oli kyllä jotain ihan omaansa. Muutaman kerran lähti poni lapasesta ja vähän jopa keulittiin! Rokin rauhallisesta menosta vakioikseni siirtyi Lara ja Ransu. 

   

Kesällä 2012 kävin kahdella leirillä. Ensin menimme Sonjan kanssa Ponimaahan toista kesää peräkkäin. Ponimaassa oli ihan mukavaa ja kivan rentoa verrattuna siihen miten olimme ratsastuskoulussa ratsastaneet. Menimme aika itsenäisesti, jonkin verran ilman satulaa ja kerran maastoon. Hieman jäin pettyneeksi koko leiristä, syyt siihen :

   - leiriavustajat nuorempia kuin leiriläiset

   - kunnon tuuppaamista ei ollut, emme kunnolla keskittyneet itse asiaan - ratsastamiseen

   - osa tunneistamme jäi aika tyhjiksi, eikä mitään oikeasti tehty

   - valikoima jäi aika pieneksi ja koko leiri tuli ratsastettua samoilla poneilla, Pikkis, Paloma, Spirre

   - välissä oli aika paljon tyhjää aikaa, eikä paljoa saanut ponien kanssa puuhailla väleissä kun vain          

      muutaman kerran.

Onneksi kummiskin toinen leirimme, Furuvatnin leiri, pelasti koko kesän! Furuvatni on islanninhevostalli Petäjävedellä. Vaikka tälläkin leirillä menimme aika rennosti, se ei haitannutkaan samalla tavalla. Saimme itse päättää kenellä menemme tunnin, menemmekö maastoon vai kentällä. Saimme myös hypätä kohtuullisesti ja ennen kaikkea saimme tehdä paljon maastakäsin yms. juttuja hepojen kanssa. Me irtojuoksutimme muutamaa issikkaa, kävimme uittamassa, pesimme ponit, venyttelimme niiden kanssa, kävimme ajamassa lenkkejä kärryillä, teimme kaikkea mahdollista. Teimme myös pienen tuntijaon, joka päätyi siihen että minä ja Sonja olimme kahdestaan toisella tunnilla ja toisella oli muu leiriporukka joita oli 3. Iltapäivät kävimme maastoilemassa. Minä ja Sonja pääsimme myös hyppäämään maastoon esteitä! Harmi kun siitä ei tullutkaan kuvia, mutta kaikkialta muualta tulikin! Menin 3 neljästä kenttätunnista Paroni nimisellä ponilla ja 1 Haamarilla. Maastot menin Hrönn- ja Varda-mummoilla. Pääsimme myös 12 yöllä yömaastoon. Eipä olekkaan ikinä ollut niin hienoa oloa kuin kävellä rauhallisella issikalla täydellisen punaisen taivaan alla kallioiden ja metsien läpi töltäten! Oli kyllä hienoin leiri ikinä, ja sinne myös mennään uudestaan!

  

Tänä syksynä ryhmämme joutuikin purkaantumaan heti alkuun. Perjantaillalta loppui vakitunnit ja vain hyppärit jatkoi, osa vaihtoi tiistaille osa torstaille eri tasoisiin ja aikasiin ryhmiin. Vielä ennen vaihdosta toimimme poniryhmänä ja pitkän odotuksen myötä sain vihdoin ihanan Opalin <3 Menimme tunnilla ilman jalustimia ja minä menin tippumaan ponin jättiravissa! Edessämme oleva pieni poni rikkoi raville jonka takia myös Opal pakosti joutui ja minä yllättyen en tajunnut tietenkään puolipidättein hidastaa vaan lensin askeleista ympyrällä alas :D Ei siinä muuta kuin uudestaan vain selkään ja tuntia jatkamaan! Edelleen on Opal omia suosikkejani, tyttö kun vain ei enää meidän tunnilla liiku, koska kaksi edeltävää tuntia ovat alkeiskursseja tai lastentunteja. 

Vakiratsuikseni taas siirtyivät/pysyivät ennallaan Rokki, Ransu ja Lara. Laralla menin monet kerrat putkeen, ennen kuin aloimme harjoittelemaan tuleviin koulukisoihin, ensimmäisiini koulukisoihini, joihin osallistuin Rokilla. Silloin en mennytkään kellään mulla kuin Rokilla. Kisojen jälkeen Rokki jäi vähemmälle ja kuvioihin astui Ransu. Aloin hyppäämään Ransulla vakitunneilla entistä enemmän, tippuakkin kerkesin! Lara oli jäänyt pois koulutunneiltakin ja Ransu oli siirtynyt sinnekkin. Nyt muutama kuukausi sitten ymmärsinkin miksi Ransu oli hypännyt näin rajusti kuvioihin, Jonna oli laittanut Ransun minulle estetunneille, jotka aloitin marraskuussa. Estetunnit menivät hyvin ja loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin, osa kerroista meni todella hyvin, osa ei niinkään... Nyt ennen joulua ja joulun aikoihin olen ratsastanut paljon Rokilla. Se on vain se heppa jonka saan kulkemaan edes johonkin suuntaan hyvin.

 

Ahhh... Sainhan mä tän tehtyä... :3 Meni piiitkään!!!

Ps: muistakaahan käydä kysymyksiä kirjoittelemassa!!