Lauantain heppailut

Lähdin tallille 11 aikaan aamulla, tallille tulin noin 11.30. Katselin jonkin aikaa tunteja, kävin kuvailemassa söpis Ransua ja Rokkia tarhassa ja juttelin tallityöntekijän kanssa vähän kaikesta. Odottelin tunnin ajan, että Pätkis saa syötyä heinänsä. Siinävälissä menin juoksemaan yhden tunnin ajaksi kentälle, en toki yksin vaan ihan auttamaan niitä ratsastajia. Sen jälkeen hain Pätkiksen ja virittelimme Päden kuntoon Johannan kanssa. Ohjasajoin Pätkiksen yläkentällä vähän kevyemmin tänään, koska eilen oli vähän pidempi treeni. Tein paljon suunnanvaihtoja, kiemuroita ja voltteja käynnissä ja ravia otin vain muutaman pitkänsivun vasempaan ja oikealle otettiin ravilisäykset pitkille sivuille. Hienosti se kipitti! Muutaman kerran nosti laukan askeleen kahden ajaksi, mutta tuli tosi kivasti pienestä puolipidätteestä takaisin raviin. Ravin tempojenkin erot näkyi hyvin, tai anakin tuntui näin, en tiedä miltä näytti. Lopuksi vielä muutama kiemura käynnissä ja poni talliin purettavaksi. Vein vielä ponit ja mössöt tarhaan. Syöteltiin mössöt pojille Johannan kanssa ja lähdettiin jonkin ajan päästä kaikki kolme (niin, se Emmakin ilmestyi siinä jossain vaiheessa, kentällä?) pois tallilta.

Kaikki tarhakuvat ovat sitten vähän "huonompi laatuisempia", koska tänään oli se päivä, kun ei jaksanut katsoa mistä kulmasta tulisi hyvä kuva, tänään teki vain mieli räpsiä kuvia miten sattuu - esim. "Ransun "pallomaha"-kuva. Söpö poni ♥

Pallo ♥

Vieraileva kirjoittaja esittäytyy...

...tittidittittittii! Olen Hanna Kanerva, Hennan kaveri (melkein kaimoja, vaan ei ihan). Luulempa että tarkoitus olisi, että kerron ensin itsestäni hieman, ennen kun menen itse aiheeseen? No olkoon menneeksi. Minulla on 7-vuotias puoliylläpitotamma (kamalan pitkä sana!) Nomi. Olen 15-vuotias ja asun Espoossa. Kirjoitan blogia Nomista. Blogiin saa käydä tutustumassa tästä linkistä ja lukijaksi liittyminenkin on ihan sallittua (kauheeta piilomainostusta!). Tämänhetkinen blogini on kaiketi kolme päivää vanha (tai nuori, kukin tavallaan), mikäli oikein muistan. Lukijoita on 26, mikäli se jotakuta kiinnostaa. Miten noin uudella blogilla on noin "paljon" lukijoita? Osa lukijoista on löytänyt nykyiseen blogiini edellisen blogini kautta. Ohhoh, menipäs blogiaiheiseksi. Ehkä en kerro itsestäni enempää täällä Hennan blogissa, se kun ei ollut ihan tämän postauksen se tärkein tarkoitus.

Tässä on Nomi. Nomi on tainnut aiemminkin esiintyä Hennan postauksissa, kuinka moni tunnisti kyseisen kaunottaren? ;)

Elikkäs Henna. Henna on pirteä, reipas, mukava ja erittäin avulias ihminen. Aluksi kun en tuntenut Hennaa kunnolla, pidin häntä vähän jopa omituisena (sori :D), kun hän tarjosi apuaan joka asiassa, jutteli ja oli sen oloinen kuin oltaisiin tunnettu pidemmänkin aikaa, vaikka tosiasiassa olimme aika vieraita toisillemme. (Saattaa toki johtua siitäkin, että itse tarvitsen enemmän aikaa, että voin kutsua jotakuta uutta ihmistä kaverikseni.)

 

Kun oltiin Hennan kanssa tutustuttu ja pidin häntä kaverina, hänestä tulikin täysin normaali ystävä, eikä ollut enään omituista olla niin tuttavallinen. Ratsastin ennen ERT:llä ja Henna usein kuvaili meidän ratsastustunneilla ja vastavuoroisesti minä kuvasin Hennan ryhmää (tosin paljon harvemmin, sillä kyseinen päivä ei ollut minun "tallipäiväni").

 

Pian vaihdoin kuitenkin tallia, löytäessäni Nomin. Uskollisesti Henna on kuitenkin tarjoutunut todella usein tulemaan Nominkin tallille mukaan kuvailemaan ja auttelemaan, vaikka itse en enään juurikaan ERT:llä käy (liian pitkä matka bussilla). Minun ei yleensä edes tarvitse pyytää Hennaa mukaani tallille, usein hän tarjoutuu ihan itse mukaan.

Aiheeseen liittymätön kuva kuva Espanjalaisesta lokista. (Liian kuvaton postaus jos lokki ei pääse mukaan!)

Hevosten kanssa Henna on aina hyvin tarkka kaikesta ja pistää hevosen hyvinvoinnin kaiken edelle. Jos Henna on mukanani tallilla ja katselee vierestä kun laitan Nomille varusteita, saattaa välillä kuulua kommentteja "toi suoja on ehkä vähän liian ylhäällä", "voinko selvittää sen harjan, kun se on niin takkuinen?" tai "Nomi on paras ja ihanin ja kaunen eläin mitä oon ikinä nähnyt ♥ Rakastan ja palvon sitä aina ja ikuisesti!". No okei, ei ehkä ihan tuota viimeisintä, mutta jokatapauksessa. Apua siis saan, vaikkein sitä pyytäisikään.

 

Juttelemmekin usein Hennan kanssa hevosista (what a suprise!!) ja usein keskustelu ajautuu siihen, kuinka joillekkin ihmisille hevosen huolenpito voi olla niin vaikeaa. Esimerkkinä vaikkapa hyppääminen. Onhan se kiva että hevonen tykkää hyppäämisestä, mutta ei se tarkoita sitä että hyppäämistä voisi harrastaa päivittäin, kun omasta mielestäni kaksi kertaa viikossa on ihan maksimi, mielellään yksi ja sen lisäksi jotain puomi/kavaletti juttuja (toki riippuu myös hevosesta). Jalathan siinä tuhoutuu, jos kamalan usein pitää hyppiä, enkä usko että heppakaan kovin kauaa jaksaa olla lajista niin innostunut.

 

Henna on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ihminen, siitä olen varma. Jos kaipaat hyvää ja luotettavaa, avuliasta ystävää ja kuvaajaa, kannattaa ehdottomasti tutustua Hennaan!

 

Keksisinköhän vielä muuta... Empäs taida keksiä enempää tältä erää, toivottavasti piditte tästä, ja kommentteja saa varmaankin jättää. Kiitos kaikille teille lukijoille jotka luitte tämän, olette parhaita, vaikka itse sanonkin! ♥

Hoitajakokous + liikutus

Tänään oli siis hoitajakokous. Hoitajakokouksessa päivitettiin hoitajien hoitohevoset ja hoitopäivät. NYT olen vihdoinkin Ransun virallinen hoitaja. Ja tietenkin jatkoin myös Rokin hoitamista :) Hoidan kumpaakin tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin. Rokin hoitamista jatkan myös Merin kanssa, samoina päivinä hoidan hänen kanssaan ja opetan ja autan siinä samalla.

Kokouksen jälkeen otimme hepat alle ja liikutimme niitä kevyesti, useimmat ilman satulaa. Minun piti aluksi mennä Ransulla, mutta vaihdettiin kuitenkin lopuksi Marien kanssa ja meninkin Vektorilla. Poni oli ihan super tahmainen ja ei kuunnellut pohjeita yhtään, mutta loppua kohden parani ja alkoi vähän liikkumaankin.

Nykyään tuntuu ihan kamalalta puhua omasta ratsastuksesta. Tekee vain mieli kokoajan kertoa kuinka huonosti se on mennyt, vaikka onkin periaatteessa mennyt hyvin... Nyt kun olen katsellut kun Jonna ratsastaa ja muutaman kerran mennyt hänen ratsastamien ponien selkään ratsastuksen jälkeen, niin on omatunto hieman kärsinyt kun hevoset on niiiiiin erilaisia minun alla. Tietenkin ne on, koska en ole mikään hyvä ratsastaja, mutta tuntuu silti kamalalta puhua omasta ratsastuksesta mitään hyvää, koska muut ratsastaa paremmin...

Lähdettiin Marien kanssa tallilta liikutuksen jälkeen, mutta koska me toistetaan itseämme, niin meillä meni bussi ohi, joten suuntasimme takaisin tallille. Ei kumpikaan haluttu mennä kotiin millään kiireellä, niin käveltiin siinä ihan rauhassa istumaan tallin pihalle ja aloin juuri katsomaa seuraavaa bussia ja suunnittelimme jo hieman menevämme Isoon Omenaan, mutta sitten Jonna tuli ja kysyi, että jos meillä on aikaa, niin verkatkaa Spotti ja Toto hänelle valmiiksi. Eli hepat vain kuntoon ja yläkentälle verkkaamaan.

Marie otti Toton ja minä Spotin. Alkukäynnit käveltyä, Jonna otti Toton Marielta ja Marie sain Esan vaihtariksi. Minä taas jäin Spotin selkään hölköttelemään. Ravailtiin molempiin suuntiin. Spotti oli ihan kamala vasemmalle niin kauan kunnes päätin että tulkoon tälle loppu ja taivuttelin hieman. Oli se paljon parempi kylläkin silloin, mutta taas palataan tähän, että minä en ole hyvä ratsastaja ja nämä minun "huippuhetket" ovat vain naurettavia näiden hyvien ratsastajien silmissä....

Jonna pyysi minun ottaa vähän laukkaa Spotilla :D:D:D Öööööööööööööööööööö... Ne ensiksi se ei halunnut edes mennä raviin. Ja sitten kauhean työn jälkeen kun me ravattiin (oltiin vasemmassa kierroksessa) niin saatiin vain pieniä pätkiä laukkaa, koska se punki ihan järkyttävästi vasemmalle... Oikeaan taas oli oikein muikea laukassa :) Sitten vain raviin ja Jonnalle. Jonnan ratsin jälkeen vielä loppuravit, oli kivan lennokas ja ei tahmea! Kiva heppa :)

Manu

Vihdoinkin koitti se päivä kun rohkeasti kipusin Manun selkään! Aloitetaanpa silti ihan aamusta...

Minulla alkoi työt 8.30, käytiin Veran ja Marian kanssa viemässä hevoset laitsalle, käyttäytyi kaikki ihan hyvin. Siivottiin karsinat, kuivitettiin, lakaistiin käytävät ja laitettiin heinät. Koska oon paras mä kaadoin kahtena peräkkäisenä päivänä heinäkärryt kumoon, sori Vera, hih :D 13.00 haettiin hevoset talliin ja työt loppui. Jäin kuitenkin tallille Tuulian ja Veran kanssa :)

Juttelimme jonkin tovin hoitajahuoneessa Veran ja Tuulian kanssa ja sen jälkeen pistimme Manun kuntoon. Kentällä Tuulia hyppäsi alkuun Manun selkään. Manu hieman ravisti päätä, mutta lopetti vertyessään. Sitten minä hyppäsin selkään. Hieman jännitti, koska olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana mennyt vain Ransulla ja Vektorilla kunnolla... Ja niin kuin ajattelinkin, Manu oli hyvin erilainen ratsastaa, mutta ei suinkaan pahalla vaan hyvällä tavalla! 

Olin jonkin aikaa jollain ympyrällä pyörimässä käynnissä, siinä yritin jotain taivuttelua. Huvitti, kun olen niin tottunut Ransuun, se on niin raskas ja vaikea saada tehdä mitään, toisin kuin Manu taas, Manu kuunteli kaikkea, meni vain vähän aikaa, niin oli jo ihan hyvä! Olihan se vähän pohkeen takana, mutta syyhän oli vain ja ainoastaan minun, koska en uskaltanut/osannut ratsastaa sitä oikein eteen.

Ravissa oli alkuun vähän tahmainen, mutta kun olin tottunut raviin ja alkanut luottaa Manuun vähän, että ei tee mitään, niin pystyin enemmän ratsastaa eteen, ehkä olisi pitänyt vieläkin enemmän pitänyt ratsastaa, mutta arvatkaapas kuka olikaan tottunut Ransun tahmatassuihin? Ravissa olin vieläkin ympyrällä ja taivuttelin siinä. Tuulia pyysi asettelemaan ulospäin ja mua alkoi taas huvittamaan niin paljon, kun ei siitä mitään tullut, olin vähän liian kova kädestä? Jään aika helposti vain vetämään ohjasta, enkä myötää oikeastaan yhtään ennemin kuin joku ehtii sanomaan minulle. Manu ei ilmeisesti oikein tykännyt, ja minun oikeastikin pitäisi alkaa muistaa, että en jää liian passiiviseksi. 

Nostin laukan. Manu oli niin ihana laukassa! Se oli niin niin niin, mikä? Se vain kuunteli niin super hyvin! Tuulia pyysi ottamaan koko kenttää pitkin laukkaa, jotta Manu hieman reipastuisi. Toiseen päätyyn ei oikein halunnut mennä, niin ohjasin sitä enemmän uralle ulko-ohjalla ja sisäpohkeella ja Manu vaihtoi laukan :D Ja sitten tulee se kiva osuus. En ole ikinä osannut vaihtaa laukkaa, ollaan kyllä tunneilla harjoiteltu, mutta vain esteillä olan saanut vaihdettua. Ja nyt istuin sinne satulaan ja ajattelin "Manu tuntuu juuri siltä, että tämä vaihtaa laukan! Kokeilenpa" Ja Manu vaihtoi takaisin oikeaan laukkaan! Ei se ainakaan vasta tai ristilaukalla enään ollut. 

Säädettiin vielä jotain loppuun ja sitten loppuravit ja käynnit ja Manu talliin.

Minun mielestä Manun ratsastus näytti aivan varmasti kauhealta minun puolesta, en oikein osannut ratsastaa ja sitä, olin liian kova kädellä ja oma ratsastus näytti kauhealta. Nojasin eteen. Mutta Tuulia sanoi, että Manu meni silti ihan hyvin, ei se kyllä selästäkään pahalta tuntunut! Mulla vain on se, että minä tarvitsen sen luottamuksen, että voin tehdä enemmän. Tosin olen tehnyt Manun kanssa niin paljon, että luotan siihen jo aika paljon :)

Vaikka Manu olikin ihana ratsastaa ja muuteskin ihana, jäi ikävä Ransun selkään :) Se vain on se hevonen, joka oikeastikin on se minun hevonen, sen kanssa työskentely on juuri sopivan vaikeaa, muttei liian. Se saa minut iloiseksi niin pienillä asioilla :) Luotan Ransuun ehkä vähän oudolla tavalla? Rokin kanssa voisin vaikkapa mennä ilman varusteita maastoon laukkaamaan ihan täysiä - en pelkäisi yhtään, tosin Rokin takaisin tulosta en tiedä :D Ransun kanssa en voisi tehdä samaa, mutta omalla tavalla tykkään mennä Ransulla, koska se on välillä niin tyhmä ja hassu, se vain tarvitsee huumorintajua, kun sillä ratsastaa :)

Ei Ransu kylläkään Rokkia voita >:)

Ei järvessä voi ratsastaa - ainakaan Ransun mielestä!

Perjantaina oli viimeinen kerta hevosen selässä kuukauteen, tulee ikävä <3

Ransun kanssa oli hyppäri ja aiheena oli radanratsastus - hyppäreiden väliset kilpailut. Meitä oli joku 10 "osallistujaa", koko kisat aloitettiin kummiskin radan rakentamisella. Siinä tulikin jo heti pienoisia ongelmia, koska kenttä oli joistain kohti niin pahasti märkä ja upottava, ettei esteitä voinut näihin kohtiin laittaa. Saatiin onneksi aseteltua esteet kuivempiin kohtiin :)

Radan rakennettuamme kävimme nopsaan laittamassa hepat kuntoon, Ransu oli taas kiva oma itsensä, kentälle mennessäkin tuntui että omaa moottoria tällä kertaa löytyisi - no kentällä taisi pojalla mieli muuttua... Ransu ei oikein ilahtunut ajatuksesta, että mutaisella kentällä pitäisi jopa kävellä! Entäpä sitten laukata? Ei - ei todellakaan. Alkuverkkana käynnissä, ravissa ja myöhemmin laukassa "kisaverkkaa". Ransu oli ravissa kivan tuntuinen, mutta laukat oli jotain ihan kamalaa. Se ei oikein halunnut millään liikkua eteenpäin ja jouduin potkimaan sitä aika paljonkin eteenpäin, silloin jo päädyin itse, että tänään mennään Ransun sääntöjen mukaan. Otin muutamat pitkät sivut kevyessälaukassa ja annoin tilaa liikkua, vähän se reipastui, mutta suhteellisen vähän - myös tila oli vähän ongelmana, jotenkin sitä meinasi törmätä kaikkeen :D

Verkkahypyt, öö... En edes muista miten ne meni, ekalla kerralla tultiin jollain viidennellä askellajilla sisään. En saanut ylläpidettyä laukkaa yhtään! Kyllä se taisi sen kavaletin hypätä, mutta ihan vain astumalla yli :D Toisella kerralla tultiin toooooosi lähelle - taas viidennellä askellajilla - ja hypättiin aika hauska loikka. Ihmetten vain, että vaikka Ransulla olikin melkein joka hypyissä hassuja loikkia, ne tuntui mukavilta selkään, mikään ei ollut yhtään yllättävää, olin jotenkin jo valmistautunut niihin, niin oli myös helpompi olla kyydissä mukana! Laskin askeleet ennen estettä ja ilmeisesti myös sisäistin asian, koska olin valmistautunut joko liian kaukaa lähtevään, tai sopivasti lähtevään hyppyyn.

Eka "hyppy"

Toka loikka

Itse radalle me lähdettiin ensimmäisinä. Tiesin jo, ettei Ransun laukan ylläpitämisestä tulisi mitään, joten päätin ottaa koko radan vähän huvilla ja lähinnä vain tein mahdollisimman nopeasti radan alta - jos vain olisin nähnyt...

Mähän en pidä laseja ratsastaessa päässä, ihan turvallisuussyistä ja omien kokemuksien takia. No mun hajataiton ja ei-kaukonäön takia yksi este, punavalkoinen  sokeripaloista koottu kavaletti, ei erottunut mutavellin joukosta, en nähnyt kunnolla sen korkeutta - sokeripalat oli olemattomia mun silmille - ja etäisyys oli täudellisessä nollassa. Oliko se este metrin vai 20 metrin päässä, siitä ei ollut tietoakaan!

Sille kavaletille "kiellettiin 2 kertaa, ihan mun takia. En vain nähnyt sitä... Mentiin siis ohi!

Muut esteet menikin sitten ihan hyvin! Oon varsinkin uusintaan tyytyväinen - me siis saatiin ratsastaa uusintakin, ja koko rata loppuun, vaikka tulikin kaksi kieltoa. Tein aika pieniä teitä ja aina mentiin silti esteitä yli, ei ollut pienintäkään epäilystä. Tai saattoi ehkä näyttää siltä, että Ransu ei menisi yli, koska se rikkoi laukan ja ravin välillä jatkuvasti, mutta se johtui siitä kurakentästä, Ransu ei tykänny yhtään!

No, sijoitusta ei tullut, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen poniin, jäi iloinen mieli viimeisestä tunnista :3

Järvi <3

22.7. alkaakin sitten liikutukset, niihin olen tällä hetkellä menossa liikuttamaan Rokkia ja Ransua. Jatkan siiss ERTillä ratsastusta, jos joku ei vielä tiedä :)

(korjaan illalla kirjoitusvirheet - nyt pitää lähteä töihin tallille!!)

Aina pitää toisen kerran kokeilla!

Tänään oli hieno poni alla, en voisi siltä enempää enään pyytää, se oli juuri sitä, mitä siltä toivonkin. Hän on suloisin otus maan päällä <3 Ransu halusi välttämättä ratsastajansa maistaa hyvää hiekkakenttää ja ratsastaja taas puolestaan nauroi täysillä - se ollaan ennenkin kokeiltu Ransun kanssa :D

Päivä alkoi tallille mennessä hieman hitaasti. Mulle laitettiin jäykkäkouristusrokote päivällä, niin jäin suosiolla kotiin lepäämään iltapäiväksi, tuli vähän heikottava olo. Tallille päästessä oli jo hyvä olo, mutta vasenkäsi oli kieltämättä edelleen erittäin jäykkä ja kipeä... Katselin melkein koko tunnin "osaavimpien hienojen ihmisten ratsastusta maastossa" jonka jälkeen siirryin omaa maastoponia varustamaan.

Varustus - suoritettu oikein hyvin!

Käveltiin alakentälle, kuten aina. Siellä kiristin vyön ja laitoin jalustimet oikean pituisiksi. Aloitettiin tunti heti maasto-osuudella. Eli alkupiste oli alakenttä, josta lähdettiin portista ulos ja heti portin jälkeen käännyttiin kentän vieressä menevälle tielle, johon oli rakennettu 2 estettä periaatteessa sarjaan. Tieltä tultiin kentälle kentän toisesta päästä - pelottavasta "estepäädystä" sisään.

Kerran tuntiin possujonossa käynnissä, kaksi kertaa ravissa ja joskus myöhemmin laukassa pidemmin välimatkoin. Käynti meni puoliksi ravaten, mutta pakko kehua vähän itseänikin. Itse en ollenkaan jännittänyt sitä sen säätämistä ravin ja käynnin välillä, tosin jännityin siitä ei-niin-tutusta-maastosta... Ravissahan me sitten laukattiin osa matkasta, sen verran innoissaan oli poni. Itselläni taisi vähän nousta kädet ylös kun aloin pisättämään - ei kaunista katsottavaa :D Laukassa mentiin rodeota ja ratsastaja vain nauroi itseään kuoliaaksi!

Oli vaikea olla nauramatta tuolle eläimelle!

Alkuverkka oli siinä ja sen jälkeen alettiinkin tulemaan niitä erikoisesteitä kentällä. Esteinä oli ristikko, joka oli koristeltu koivunoksilla- Ransun mielestä hurjan pelottava. Okseri, sekin koristeltu. Lankku eli "kalaeste". Kapea, n. 120cm leveä este ja sitten oli tietenkin ne puomit siinä tiellä osaavampi ryhmä meni n.50-60cm esteitä tiellä, mutta me pysyteltiin 10cm korkeudella, ihan hyvä vaan! Verkkahyppyinä otettiin muutamia esteitä kentällä, esim. jos oikein muistan niin tultiin ensin ristikko jonka jälkeen kaarre ja okseri. Hypyt meni ihan hyvin, ristikkoa kytättiin ja loikkakin oli vähän "juureen ja sen jälkeen taivaisiin - tyyliä". Okserille tuli yllättävän nätti hyppy Ransuksi! 

Huomioikaa ilmavara! 50cm?

Toki näihin erikoisesteisiin piti lisätä se maasto-osuus laukassa, hyvin kyllä poni suhtautui vaihtuviin ympäristöihin! Taas kerran sai vain ratsastaja nauraa, kun poni oli niin hupaisa!

En erityisemmin jaksa selittää mitä mentiin, mutta lopuksi tultiin yhtenäinen rata. Yllätyin, ihan oikeasti yllätyin, miten hyviä pätkiä me saatiin, vaikka yhden radan sisältöön saatiin myös mahdutettua tippuminen ja kielto, eka ja vika sellainen! Tarkemmin siitä :

Rata alkoi kalalla, jota Ransu kyttäsi aika paljon - siihen myös kiellettiin. No uusi yritys ja mentiin ilman mitään välikohtauksia yli, ehkä vähän isommalla loikalla, jossa minä jäin jälkeen, ihan vähän...

Kalalta laukattiin suoraan pois kentältä pelottavasta estepäädystä, sekin meni tosi hyvin, ihan vain ohjasin, niin sinne mentiin. Pieniä ravirikkoja tuli, mutta ne ei meidän matkaa haitannut. Laukattiin tie ja puomit, tieltä laukassa myös suoraan kentälle. Kentällä heti sisäänpäästyä hyppäsimme ristikon, josta kaareva linja kalalle. Kalalta kulmankatkaisija ja takaisin ristikolle, oikeasta kierroksesta. Ristikolta tiukempi kaarros okserille ja okserilta kalan kiertäen kapealle esteelle.

1. Kalalle kiellettiin heti ensimmäisenä. En antanut ponin mennä ohi, vaikka sinne liipuikin, vaan ohjasin käynnissä esteen eteen, esitin esteen ja tultiin uudestaan, jolloin hypättiin ihan yli, ei ohi.

2. Maastopuomit mentiin lähes kokomatka laukassa - vihdoin! Kivan reipas olemus ponilla.

3. Ristikolle lähestyttiin ihan hieman kaukaa ja hieman vinoon, joten saatiin siihen aikaan mielenkiintoinen ransuloikka.

4. Kalalle nättihyppy, nyt ratsastajakin valppaana ja mukana.

5. Ristikko oikeaan. Kiva hyvä hyppy.

6. Okseri, minä tipun. Ransu siis loikkasi hieman isommalla ilmavaralla, itse en pysnyt tahdissa hypyn lopussa, jolloin toistin samaa ninjaliikettäni niinkuin aiemmilla kerroilla tippuessani lensin kaulalle, josta sitten tumpsahdin maahan. Iloisena takaisin selkään ja hypättiin paljon, paljon vireämmällä ponilla uudestaan okseri. Ransu muuttui tippumiseni jälkeen vähäksi aikaa erittäin kivaksi ratsastaa.

7. kapea väli. Kiva hyppy Ransuksi.

Loppuksi siirryttiin yläkentälle niin,, että oltiin pääty-ympyrällä ravaamassa ja Jonna lähetti meitä yksitellen laukassa kentän toiseen päätyyn. Siellä raviin, ja ravissa ylämäki tallin pihalle ja ylänetälle, jossa eteenalas venytyksellä loppuravit.