En kadu päivääkään että lopetin blogin pari kuukautta sitten. Tää blogi alkoi ahdistaa, silloin kaikki oikeastaan ahdisti, mutta se että mä tiesin että mun pitää kirjoittaa, mutten kykene, oli ihan hirveää. Mä tiesin mitä syksyllä tulee tapahtuu, halusin puhua siitä, mutten voinut puhua kenellekään.
Reilu kuukausi sitten Rokki lopetettiin. En osaa sanoa siitä mitään. Itkin paljon, enemmän kuin olisi pitänyt. Enään ei ole niin vaikeaa. Jokainen kerta kun mietin ponia, on tietenkin kova suru, mutta pystyn elämään sen surun kanssa. Valokuvien katsominen on vaikeinta. Ja tietenkin niiden katselun jälkeisten ajatusten selvittäminen.
Jos Poni olisi vielä täällä... Jossittelu on vaikeinta.
Myös muutama muu poni kuoli kuukauden sisällä, ja mun marsu leikkii kiikkulaudalla. En edes uskalla käydä harjaamassa Ransua kun pelkään että seuraavana päivänä sitä ei olisi. Marsu sai antibiootit, vain sen maanantaina nin nopeasti kun vain pystyn eläinlääkäriin, koko matkan pelkäsin että se ei selviäisi. Eläinlääkärissä se oli kuin mitän ei olisi ikinä tapahtunut. Tosin hengitti tosi raskaasti, tiesin ettei kaikki ollut okei, mutta ell sanoi että parempi antaa sen levätä ensin. Kotona se ei enään liikkunut juurikaan ja söi tosi vähän. Nyt se sai lääkityksen ja c-vitamiinilisän ja vaikka mitä muuta, en voi kun vain toivoa parasta.
Ransu voi kai ihan hyvin, alkaa vain turhautumaan. Ei sen kanssa voi tehdä mitään kun se alkaa ensimmäisten 3min jälkeen näykkimään ja luimimaan, ei se nauti seurasta niinkuin Rokki teki. Rokki oli mulle kaikki kaikessa...
Ehkä näissä on tarpeeksi syytä miksi en ole blogiin kirjoittanut. En mitään kuolemaan tuomittua blogiakaan ala kirjoittamaan.. Tai ennemminkin kaikki jotka siinä blogissa mainitaan sattuu kuolemaan...
No, onhan tässä vaikka mitä muutakin tapahtunut, valitettavasti myös lisää negativistä, mutta myös positiivista.
- musta ja Santusta on tullut tosi hyvä pari!
Ollaan Santun kanssa edistytty tosi paljon, Sijoituttiin estekisoissa 2. sijalle ja koulukisoissa (K.N. Special) 4. sijalle. Esteillä on mennyt aika hyvin yhtä linjatehtävää lukuunottamatta ja päästiin kokeilemaan myös vähän korkeampia esteitä. Hieno poni on! Poni on myös rentoutunut tosi paljon normitunneilla ja sen kanssa on kiva tehdä töitä. Ei se helppo ol, lähellekään, mutta sen kanssa mä pystyn rentoutua. Santtu tavallaan on siirtynyt mun vara-Rokiksi.
 |
| Kuvat tämän syksyn estekilpailuista, tyyliarvostelu, 50cm luokka, 2. sija. |
En lupaa että alkaisin päivittämään tänne mitään. En luultavasti tee sitä, mutta saatanhan mä aina välillä tänne jotain raapustaa. Näin valitettavaa kuitenkin on, ettei mulla ole enää varaa jatkaa ratsastusta, joten postauksia on turha alkaa tekemään. Hevostelu ei ikinä tule loppumaan, mutta ratsastaminen nyt toistaiseksi.
%2B170-001.JPG)
