Toivekuvat, OSA 1

Mutta ne kuvat. Mulla on ensiviikolla koeviikko, joten en varmaan postaile juurikaan (tai sitten laiskana olen postailemassa joka päivä). Muokkailen kuvia heti kun vain kerkeän, teen sitten toisen osan, joka on toivottavasti myös viimeinen. Laitan muuten kuvateksteinä selityksiä miksi tämä osaan kuvista. :)

Kummatkaan eivät ole "parhaimpia" kuvia Ransusta, ei meillä semoisia olekaan, mutta nämä ovat kaksi lemppariani. Tuossa vasemman puoleisessa kuvassa Ransu on niin muikeannäköinen, se oli muutenkin tosi hauska koko päivänä. Oikean puoleisessa Ransu vain oli niin hauska kun hyppäsi noinkin pienelle jätti loikan.

En juurikaan muokkaa kuvia, mutta tämä yksinkertainen muokkaus sai kuvasta paljon kivemman kuin alkuperäinen oli.

Minulla on parempiakin kuvia, mutta tykkään tämän kuvan rentoudesta ja yksinkertaisuudesta + Rokki parantaa joka kuvaa ❤

Ikävä sua pieni ❤

On siitä uudempiakin nyt, mutta en jaksanut enää vaihtaa...

Mitä mieltä nyt tästäkin pitäisi olla?

Ransuputki jatkui taas. Ransu kuntoon aikaa käyttäen pienellä kiireellä, Marie auttoi, kiitus ❤ Kävimmekin jo aikaisemmin tekemässä radan valmiiksi alakentälle. Kävelimme alakentälle ja aloimme nousemaan selkään yms. Ransulla on nykyään tosiaan Toton(?) satula, aloin kiristämään vyötä ja ihmettelin miksi nämä reiät alkaa loppumaan, vaikka satula keikkuu vieläkin miten sattuu. Vyö suuntautuikin sitten Esan vyöksi ja Ransun vyö oli vähän mielenkiintoisesti satulan alla... Vyön vaihduttua, ei enää satulakaan keikkunut.

Vähän aikaa alkukäyntejä ja sitten melko itsenäinen alkuverkka ravissa ja laukassa. Ransu oli vähän omituinen, se oli reipas, mutta laiska... Teki hassuja spurtteja ravissa, mutta ihan hyvä vaan. Olin varmaan suurimman osan verkasta keskellä pyörimässä isolla ympyrällä, jotenkin helpompi mulle. Laukassa oli ihan kivan eteenpäinpyrkivä, mutta sai vähän laittaa eteenpäin vähän väliä, muuten aika ok.

Harmittaa, kun me oltaisiin saatu vaihtaa laukka laukanvaihdolla, mutta minä idiootti vaihdan sen vain raviin siirtymällä... Olisin niin halunnut tietää osaanko sen, onhan se muutaman kerran onnistunut, ja esteillä onnistuu melko usein, mutta Ransun kanssa sileällä ei viimeksi onnistunut...

Ensimmäisenä verkkahyppynä otettiin pitkällä sivulla oleva pysty. Pystyn päällä piti sanoa millainen hyppy oli, Ransu hyppäsi hyvän nätin hypyn. Toisena verkkaesteenä otettiin muuri oikealta. Siihen ei kai pitänyt sanoa mitään, mutta sanoin silti... No hyppy oli ihan ok, mutta lähti melko kaukaa ja loikka oli ennemminkin ylöspäin suuntautuva kuin eteenpäin, ymmärrätte varmaan.

Alettiin sitten tulemaan rataa. estejärjestys oli : pitkän sivun pysty - sarja - okseri - muuri - vesimatto - kavaletti  - uusinta - pitkän sivun pysty - sarja - muuri - vesimatto.

Ransulla vihdoinkin jatkui laukka ihan ok (tässä syy miksi varsinkin Ransun kanssa pitkä raippa, en käytä sitä Ransun saamiseen esteen yli, mutta on hyvin tarpeellinen jos aletaan ratsastaa rataa, Ransu ei vain meinaa jatkaa laukkaa esteiden välissä. Toinen vaihtoehto toki olisi kannukset, mutta en oikein tykkää käyttää niitä esteillä, kun mun esteistunta nyt heittelee vähän miten sattuu) Osa hypyistä oli hyviä, mutta enimmäisosa lähti vähän kaukaa, koska joillekkin en vain löytänyt paikkaa ja tultiin sitten niin, miten Ransu itselleen parhaiten sen paikan löysi. Varsinkin vesimatto oli suuri ongelma. Yksi kielto tuli. Syy oli minun, ja Ransu teki aivan oikein, että kielsi. Ihan pysähtyi :D Tosiaan olin vähän hukassa missä mennään, niin ohjasin Ransun vahingossa niin reunaan ettei se enään periaatteessa olisi pystynyt siitä hyppäämään ilman, että tolppa olisi tullut mukana. Uusi yritys ja nyt mentiin yli ihan hyvin.

Sillä on yllättävän söpö laukka :D

Viimeisenä tultiin vielä sarjaa vähän korkeampana. Se meni hyvin, muttei niinkuin olin suunnitellut. Ajattelin ennen estettä, että nyt myötään kunnolla, että ajattelen vain sitä. Otin ihan kunnolla tilaa, että sain laukan pyörimaan, jotta jäisi tälle ajatukselle tilaa, mutta juuri kun olin kääntänyt sarjaa kohti, alkoi Ransu hyytymään ja jouduinkin vain ajatella eteenpäin menoa, että päästään edes yli. No myötäämisestä ei tullut mitään vaan pidin taas saman tuntuman suuhun. En repinyt mutten myöskään myödännyt... Ärsyttää! No mutta Ensimmäiselle lähdettiin kaukaa, toiselle tuli oikeastaan tosi hyvä loikka! :)

Loppuravit, ongelmien loppuravit. Pyysin ravia, Ransu siirsi raviin, oli muutaman askeleen aika pirteä, muta hyytyi siitä. Annoin pidempää ohjaa, ja sitten oma istunta lässähti... :D Kirjamellisesti kaikki muu, paitsi kantapäät oli aivan väärin. Könötin, hartiat oli edessä, katse ponin korvissa, nyrkit ei olllut pystyssä, kädet ei ollut kylkien vieressä, Ransu ravasi kuin mikäkin mummo. Korjailin virheet samalla, kun Jonna niitä sieltä saneli ja sen jälkeen siirsimmekin jo käyntiin. Kävelimme sitten koko porukka yläkentälle ja sieltä alas selästä.

Eli tunti siis meni hyvin, mutta huonosti. Monista asioista huomasi parannuksen selvästi aiempaan, mutta Se pääasia, johon olisin halunnut muutosta, ei juurikaan muuttunut. No okei, en jäänyt tänään niin pahasti hypyistä jälkeen, jolloin Ransukin sai enemmän tilaa hypätä sen olemattoman myötäämisen kanssa mitä se nyt sai, mutta huono fiilis jäi silti. Perjantaina aionkin keskittyä suurimmaksi osaksi koko hyppärin ajan myötäämiseen. Siihen, että oikeasti teen nyt sen, enkä vain jätä sitä ajatukseksi. Noilla pikkuesteillä nyt onkin ihan hyvä, etten lähde sinne hyppyyn suuresti mukaan, sukeltamaan. Mutta sitten kun esteet alkaa olla siellä 80-90cm, alkaisi jo olla tarvetta kunnon myötäämiselle ja istunnalle. Ongelma näyttää nyt olevan vaikeampi ratkaista mitä olin kuvitellut, joten toivon kärsivällisyyttä teiltäkin, tämä on vain yksi vika kaiken muun joukossa. Voin toki postata seuraavan kerran sitten kun jotain on onnistunut, vuoden päästä...? 

Päivä päivältä parempi ❤

Jatkettiin esteiden hyppäämistä viimeviikosta. Ransulla menin. Käytiin ensimmäiseksi laittamassa esteet paikoilleen ja sen jälkeen poni nopsaa kuntoon. Ransulle tuli poikkeuksellisesti Patun satula, kun oma on ilmeisesti jossain muualla.

Alakentällä alkutunti meni Ransun eteenlaittamiseen kokonaan. Tuntui, että se ei oikein innostunut lainasatulasta ja vastusteli liikkumista melko paljon, ei sillä, etteikö se olisi myösään kuunnellut pohkeita tai ohjaa... Säädin hieman pääty-ympyrällä. Se oli jotenkin niin epävarman tuntuinen, että halusin jäädä työstämään ympyrälle, enkä alkaisi säätämään kokouraa pitkin. Pikkuhiljaa alkoi poni siitä vetreytymään ja alkoi olla paljon mukavampi ratsastaa.

Ensimmäiset verkkahypyt olivat kaksi kavalettia. Kavaletit oli sijoitettu lyhyensivun, heti kulman jälkeen lävistäjälle. Eli laukanvaihto tulisi esteellä. Ransulla oli kivan eteenpäinpyrkivä laukka, ei päästy ihan kulmaan, mutta tilaa jäi ihan riittävästi Vähän tuli kaukaa hyppy, pysyin silti hyvin mukana! Toiseen suuntaan toinen kavaletti, nyt tuli jo huomattavasti parempi tie. Laukka oli taas hyvä ja nyt tuli mainio hyppykin! Laukka vaihtui hyvin ja laukkakin jatkui vielä esteen jälkeen.

Seuraavana esteenä tulimme muuriesteen. Itse pelkäsin ihan tajuttomasti sitä ennen tuntia, mutta tunnilla sain hillittyä (vielä vähän aikaa) itseni ja pääsimmekin ihan hyvin yli! Valitsin lyhyemmän tien, tulimme suoraan estettä kohti, hieman kannustin pohkeella Ransua, laskin askeleet, päättelin mistä hyppäämme, hyppäsimme siitä - isolla loikalla, mutta ratsastaja oli taas ihan hyvin hypyssä mukana. Unohdin innoissani ratsastaa suoraan päätyä kohtia, mutta pikkuvikahan se vain oli... :D

Sitten oli vesimaton vuoro. Sitä kohtaan en tuntenut minkäänlaista jännitystä ja lähdin rohkeasti estettä kohti - Ransu oli erimieltä... Rauskun mielestä porttipääty muuttuikin yhtäkkiä tosi pelottavaksi, eikä sinne voinut, ei sitten millään mennä. Oikaisin hieman ja pääsimme - laukassa - kohti vesimattoa. Taas pientä kannustusta pohkeella. Sitten tulikin se suuri tajuaminen. Aloin itse lähtemään hyppyyn hieman ajoissa, ajattelin, että niin olisi Ransullekin helpompi koska se kun tykkää enemmän hypätä kauempaa. Pidin kuitenkin aika tiukan ohjastuntuman ja ilmeisesti oli pidättänyt sen verran paljon, että Ransusta ihan tunsi kuinka se mietti kumpaa pyyntöä nyt tottelisi. Pääty sitten ohjaan ja me tultiinkin ihan Ransulle yliluonnottoman juureen. Nätti loikka vesimatolle. Taas oli se toinenkin pääty pelottava, mutta sinne mentiin kuitenkin.

Ja voi vitsit kun olikin hieno tunne, kun vihdoinkin tajusi sen, miten sen hevosen oikeasti saa hyppäämään sieltä, mistä ratsastaja haluaa!!!

Jatkoimme sarjan ratsastamisella. Ensimmäinen este oli n.40cm pysty - 3 askelta - n.50cm pysty - 2 askelta - 50cm pysty. Hyppäsimme tämän kerran, ratsastamatta laukkaa ja viimeisen esteen jälkeen tarkistimme laukan ja käänsimme sinne suuntaan kumpi laukka sitten hevosella olikaan.

Seuraavan kerran tulimme saman sarjan, mutta viimeinen este nostetiin okseriksi. Okserin jälkeen piti kääntää sinne, mikä laukka hevosella oli, Ransulla oli oikea laukka, joten käänsin oikealle, hyppäsin tehtävään kuuluvan kavaletin jolla piti vaihtaa laukka, ei onnistunut omasta jännistyksestäni, joten siirsin raviin idioottina käyntiin ja yritin nostaa laukan. No eipä Ransu halunnutkaan ja jäi pohkeentaakse... Vihdoinkin, kun hän taas laukkasi, oli laukka aika surkeaa ja menin itse paniikkiin. En saanut laukkaa pyörimään ja Ransu tuntui, että se alkaisi tekemäänjätti loikkia - eipä ihmekkään.

Viimeinen okseri oli myös nostettu n. 70-80cm joten jännitin vieläkin enemmän. Menin linjalle, hyppäsimme kaksi ensimmäistä, mutta okseria jännitin niin paljon, että "pyysin" Ransua kieltämään sen. Menimme sen uudestaan, taas oli ihan kauhea laukka, ensimmäiselle välille esteille tuli 4 askelta ja toiselle välille tuli 3... Eli laukka tosiaan oli aika surkeaaa. Ransu onneksi kuitenkin hyppäsi esteen ilman tukea, vieläpä hyvällä nätillä hypyllä! Ihan turhaan taas jännitin... Tyhmä minä :(

Hups...

Ei toki yhtään jännittynyt ratsastaja...

Pahoittelen puskautumista!

Sitten olikin vain enään loppuravit ja kävelimme ylös talliin.

Suuri kiitos Nasulle ja Veralle kuvista ❤

Onnistunut avointen ovien päivä

Aloitetaampa silti lauantain rästitunnista. Mulla oli rästi lauantaina 10.00 aamulla, joten tuli (taas) aika aikainen herätys. Tiesin jo perjantaina, että menen Patulla, joten matka tallille oli aika epämääräisissä tunteissa. En oikein tiennyt mitä hepalta pitäisi odottaa, mutta iloisin mielin silti tunnille. Viimeksi kun olenkin varustanut Patun itselleni kuntoon, se asusteli nykyisessä Rokin karsinassa!

Tunnilla olikin ihan kiva, mutta huomasi, että on nykyään kyllä ihan alkeishevonen, varsinkin laukka.. Se oli ihan kamalaa ja sen työstäminen tosi vaikeeta. Ravissa ja käynnissä ihan kiva, laukassa tosiaan valui sisäjalan jalustin ja ohjat helposti. Puolet tunnista ratsastikin sitten mun äiti. Vähän sitä pelotti ja epäröi aika paljon, mutta rakastui sitten Patuun loppujen lopuksi ja uskalsi ravatakin :)

Ohjat alkoi helposti roikkumaan...

Mainio Patsi siltikin :)

Ja sitten päästään avoimien ovien päivään. Tänään tallille yhdeksäksi aamulla, avasin heti tietokoneen hoitajahuoneessa ja aloin järjestämään tapahtuman musiikkilistoja. Muutamia muutoksia piti tehdä eilen aloittamaani alkuun, mutta sainpahan ainakin valmiiksi. Valittiin vielä Marien kanssa kiva musiikki ammattien esittelyyn. Asensimme vielä teknisenkeskuksen sillä tavoin tallin käytävälle, että kaiuttista kuului ääni lähinnä tallin eteen "katsomoon".

Järjestettiin kaikki buffapöydät ja siihen tarjoilutkin. Itse leivoin pasteijoita ja mokkapaloja myytäväksi. Kun buffa oli valmis, tulikin jo minun äiti tallille ja hän sai ottaa buffan vastuulleen Marie apunaan. Tosin Marie sai luvan kuvata meitä, niin se siitä.

Laitoin 11.55 Pätkiksen rauhallisesti aikaa käyttäen, itse harjaten perusteellisesti kuntoon. Pienemmät tytöt harjasi minulle Pätkiksen, kiitos siitä! Ja varustin nopeasti käytävällä. Mentiin alkuverkka parkkipaikalla :D Se oli hauskaa! Pätkis oli aika laiska, mutta vetreytyi ihan kivasti siitä muutamien siirtymien jälkeen.

Parkkipaikalta huiman 10m päässä olevalle yläkentälle siirryimme yhtä esitystä aikaisemmin omaani. Kun oma vuoro Emman ja Pimun kanssa tuli, meni "näyttämölle" eli toiselle puolelle yläkenttää, meno paljon paremmin ja päästiin sinne vähän reippaammin, Päde jopa laukkasi muutaman askeleen vahingossa.

Emman Monte-esityksen jälkeen oli meidän vuoro, mentiin radalle liian aikaisin, koska oli joku outo tauko, mutta imrovisoin hieman ja tein voltin :) Aloitin heti kolmikaarisella kiemurauralla, joka nyt meidän tapauksessa oli nelikaarinen koska meidän piti vaihtaa suunta. Tallin puoleisella pitkällä sivulla piti ottaa vain reippaampaa ravia, mutta Pätkis nosti laukan, mikäs siinä, laukassa sitten. Metsäpuolen pitkäsivu oli taas tarkoitus mennä laukassa, meinasi jäädä välistä, mutta nosti se sen sitten kummiskin, jopa muistaakseni oikean laukan!

Raviin siirtyminen kulmassa ja kahdeksikko keskellä ja sitten se olikin ohi :) Ohjasajovyö Silpulle.

Myöhemmin esitin vielä kengittäjää hevosalanammattiesittelyssä.

En siis oikeasti kengitä vaan esitän vain kengittäjää, ja tiedän, teen varmaan kaiken väärin, mutta enpä olekaan kengittäjän ammattia harjoitellut ikinä ;)

Kiitos kuvista Marielle ja Ninalle :)