Kehitystä ja tavoitteita

Jaahas, tänään oli niin paljon ahaa-elämyksiä, oppimista, tajuamista ja vaikka mitä muuta hienoa ja ennen kaikkea - ei lainkaan pelkoa - joten pakkohan tässä on tehdä postaus mun kehittymisestä, koska nyt sen oikeastikkin huomaa! Samaan postaukseen yritän myös tunkea millaisia tavoitteita on ensi vuodelle.

Löysin ulkoisen kovalevyn kätköistä kuvan, jonka haluan laittaa tänne. Ensinnäkin - se kuva oksettaa mua, mulla on kymmenen reikaa liian lyhyet jalustimet ja mun istunta on aivan kamala, mutta sitä vertaamalla nykyisiin näkee hyvinkin paljon eroja! No ensimmäisenä tietenkin nuo jalustimet, huomaa eron jo estejalustimiinkin verrattuna, nekin on pidemmät kuin nuo tuon aikaiset koulujalustimet. Voitte varmaan ajatella miten mä kirjaimellisesti olin sitten estetunnilla ratsastanut polvet suussa!?

Sitten toisena, tuossa ei nyt ole vielä niin pahaa etukenoa, tosin sitten kun Ransuun päästään, niin sittenhän se vasta näkyykin... Sen lisäksi, että mun istunta on parantunut, oon mä kyllä myös laihtunut ihan kivasti.

Oikeastaan ihan silloin ensimmäisen vuoden aikana, kun aloitin ratsastuksen, mä olin vain vähän etukenossa, mutta tää pahin mikä nyt alkoi vuosi sitten, tuli heti, kun mä aloin hyppäämään Ransulla. Olin jatkuvassa etukenossa ja hieman seisoin jalustimilla, lähinnä sen takia, että se saattoi hypätä kaukaa ja en ollut tottunut. Sitten aloin pelkäämään ja ilmeisesti se etukeno jäi suoralle urallekkin. Eli etukeno johtui pelkästään pelosta, ihme vain, mutta nyt, kun olen oppinut hyppäämään Ransulla, mä pystyn istua aivan suorassa ja lähden hyppyyn silloin kun Ransukin lähtee, toisin kuin aikaisemmin olin jo laukannostossa eteenpäin kenossa ja mitä lähemmäs estettä tultiin, sitä enemmän mä vain kaulaa kohti menin.

Oikealla olevassa kuvassa näkyy hyvin tuo jalan nouseminen ylöspäin ja huono ryhti.

Vaikka mulla onkin istunta parantunut, on siinä vielä paljon parannettavaakin. Mä jännitän tosi helposti polvilla ja reisillä, jolloin jalka nousee ylöspäin ja jalustimet valuu kantapäähän. Kaivan kantapäällä aina kun en huomaa korjata sitä. Hypätessä en oikeastaan mene mukaan hyppyyn, vaan nousen vain jalustimille seisomaan hypyn ajaksi, sen takia laskeutuminen näyttää aina niin vaivalloiselta. Tämä sama seisominen liittyy myös pelkkään kevyeen istuntaan. Pitäisi siis saada takapuolta lähemmäs satulaa sekä taaemmaksi, nyt meinaan jäädä seisomaan pystysuoraan ylöspäin. Näiden vikojen lisäksi mä katson alaspäin kokoajan, jään vetämään sisäohjasta, ja ulko-ohja taas vastaavasti valuu olemattomiin. En jaksa pitää keskivartaloa koossa, eli hartiat lysähtää, vatsalihakset (jos niitä löytyy) menee kasaan ja selkä pyöristyy. Vieläkö lisää? Aivan varmasti. Voisin vaikkapa tehdä sellaisen "Löydä kymmenen kaksikymmentä virhettä kuvasta" kisan...

No mutta suunta on kuitenkin eteenpäin, hyvä puoli on nyt se, että tiedostan monet virheistäni, en vain osaa korjata niitä ja muuteskin näin päähän pinttyneiden virheiden korjaus ei tapahdu yhdellä kerralla. Nyt kun tiedän virheet, niin niiden korjauskin on helpompaa, kun pystyn muistuttaa itseäni melko usein väärän korjaamisesta oikeaksi. 

Tänä päivänä mentiin tällainen harjoitus. Tarkoitus oli siis hypätä 40 sekunnin aikana mahdollisimman monta estettä ja eri esteistä sai eri määrän pisteitä. Olisin voinut tehdä nopeampia ja pienempiä teitä, mutta ihan hyvin se noinkin meni ja saatiin tultiin "toisiksi" tässä "kilpailussa".

Ensi vuonna mulla olisi tavoitteena saada vähän rennompana pidettyä reidet ja polvet, jotta jalka ei nousisi, kantapää saisi pysyä alhaalla ja varsinkin esteillä mun pitää oppia oikea esteistunta, alkaa jo ärsyttää tuollainen pystysuorassa seisominen. Tänä vuonna olen jo saanut monta juttua karistettua pois. Sain pidennettyä jalustimia, nyt alkaa jo olla vähän kohtuullisemman pituiset, ei mene polvi satulan ylikään. Ransu ei riko kokoajan raville esteen jälkeen ja saan ratsastettua jotain rataakin, laukat vaihtuu melko usein yms... Ja onhan tässä vaikka mitä muutakin tapahtunut mm, en enää vain matkusta vaan teen jotain siellä selässä + mulla katosi estepelko! Tänäänkin hypättiin 80cm pystyä ja se tuntui ihan pikkuiselta :)

Syysratsastelua

Jaa, voishan sitä vaikkapa postailla. Viime viikosta ei tullut kuvia, joten päätin kokonaan olla postaamatta. Osa oikein tarkkaavainen on varmaan huomannut, että en ole toivekuvia vielä lisää julkaissut, mutta työn alla ne jo on, ainakin osan olen jo ulkoisen syövereistä kaivanut ja lisää etsin vielä, sitten vain muokkaan ne ja pistän tänne. Kuullostaa raskaalta -_-

Kävin kuiteskin ridaamassa Ransun ja Rokin työpalkkana, joten kuvia siitä. Ransu oli liiankin Ransu ja Rokki oli ihana ja mainio ja yritteliäs ja jotain aivan mahtavaa!

Menin kuitenkin syystä X Ransun ensin. Pikaselitys mitä tehtiin :

Aloitettiin tietenkin pitkillä alkukäynneillä.

Otettiin vähän jolkotteluravia, mutta oli niin laiska, että laitoin vähän enemmän eteen. Huomatkaa Ransun mainio rentous ja tuo lempeä ilme :)

Työstin vähän enemmän ravissa, oli aika veikeä...

Käynnissä oli vähän rennompi, mutta oikea kierron oli sille edelleen vaikea ja oli aikamoisella kiemuralla sinne päin...

Hyi hyi kun olikin ponilla nelitahtinen laukka! Otinpa siis kokouraa pitkin kevyessä istunnassa reippaampaa laukkaa. Ei kyllä auttanut, mutta oli se ihan kiva saada vaihteita tuohonkin poniin. Ja tolla hetkellä mä odotin niitä ihania pukkeja ja niiden aiheuttamaa reippautta...

Vähän ravailtiin laukan jälkeen ja siirryimme välikäyntien pariin.

Vähitellen aloin keräämään ohjaa käteen...

... ja aloitimme käynnissä työstämisen. Ihan solmuponi.

Ransun mielipide!

Vähän piti ravissakin työstää. Otin myös jalustimet muutamaksi minuutiksi kaulalle, jotta sain paremmin istuttua sen ravissa. Kaunis päivä, samoin ilme!

Rankan (viiden minuutin) treenin jälkeen otin jalustimet takaisin, ja otin muutaman kierroksen laukkaa...

...ja lopetin ratsastuksen eteenalas ravailuun ja loppukäynteihin.

Vein Ransun talliin ja varustin Rokin. 

Rokin kanssa ratsastus meni vähän paremmin. Tehtiin vähän kaikkea! Pätkittäin jaksoi keskittyä ja mennä vähän rennommassa muodossa, mutta pojan mielestä kaikki muu oli niin hurjan jännittävää ja mielenkiintoista, että ei oikein kerennyt keskittyä... Laukkaa lyhensi tosi hyvin, vaikka tarkoitus ei ihan se ollut, mutta opinpahan jotain uutta taas ja ensikerralla kun ratsastan Rokilla, keskityn siirtymisiin paremmin (Ransun kanssa siirtymisen muuten meni hyvin! Mentiin kahdeksikolla ja tein laukanvaihdot ravin kautta, saatiin jopa ihan yhden askeleen kautta nostettua! Joskus taas juostaan puoli ympyrää ennemminkuin suostuu nostaa oikeaa laukkaa). 

Alkukäyntejä.

Aloitettiin käynnin työstämisen jälkeen ravissa työstäminen. Siinä keskittyi vähän kaikkeen muuhun kuin ratsastamiseen, mutta pätkittäin oli ihan kiva. Ne pätkät on videolla, mutta en jaksa riidellä Movie Makerin kanssa, niin enpä saa niitä
tänne :( Söpö toi takajalka ❤

Taas aika epäedustava kuva, mutta siis jäätiin ravissa kahdeksikolle ja asettelin kumpaankin suuntaan. Loppuun alkoi rentoutuu ja meni ihan kivastikkin paikoittain, mutta nämäkin on videolla, ja en jaksa (vielä) laittaa videota. Laitan sitten kun kerkeän!

Välikäyntejä.

Siitä inspiroiduinkin - hyödyntämällä tiistain tunnin aihetta - tekemään askeleen kokoamista laukassa! Otin jalustimet kaulalle ja nostin laukan ja aloin sitten istunnalla pyörittää tosi pientä laukkaa. Menikin ihan ok, mutta en tehnyt ihan loppuun asiaa, joten itse kokoaminen jäi vähän puolitiehen. Kuva ei edusta yhtään tätä hetkeä, mutta hyvän laatuinen kuva on! :)

Muutamien pohkeenväistöjen ja vastalaukkojen jälkeen jäätiin raviin ja kevenneltiin eteenalas. Taas tosi edustava kuva, mutta kyllä se aina välillä meni nenu maassa ihan...

Iloinen ratsastaja ja maailman ihanin hevonen ❤

Ja loppuun vielä pakollinen yhteiskuva. Poni oli ihan väsynyt tallissa ja pää vain nuokkui! 

Tallissa pesin ponin vyön, ja puunasin kuolaimet, mitä nyt nopeasti se sain pahimmat pinttymät pestyä. Pitää joku päivä ihan huolella nekin pestä. Vyön jätin pesukarsinaan kun en tiennyt mihin olisin laittanyt märän vyön kuivimaan... Pitää kysyä :) JA VOI HEMMETTI NE SUOJAT JÄI SIIHEN. HEMMETTI. HEMMETTI.

Taidanpa taas juosta heti tallille korjaamaan jälkeni kunhan kerkeän... Idiootti minä.

Toivottavasti saan nyt enemmän aikaan postauksia, lähiaikoina vain on ollut koulussa aika paljon kiirettä, joten blogi on senkin takia jäänyt vähän syrjemmälle, nyt mennään kuitenkin näillä!


Suuri kiitos ja kumarrus Sonjalle kuvista!

Harjoittelu tekee mestarin

Tänään oli ne kauan odotetut estekisat! Kisat tuntuivat menneen huonosti, mutta heti videon nähtyäni tajusinkin, että ne menikin ihan hyvin mun toisiksi kilpailuiksi! Olin hypyissä valitettavasti hieman jäljessä, mutta ainakin perjantaina tiedän, mitä korjaan! Poni tuntui aivan erilaiselta selästä käsin kuin näytti videolla, joten lukekaa tekstikin, älkääkä tuomitko suoraan videon jälkeen!

Aamulla olin tallilla vähän kymmenen jälkeen. Olo oli hieman sekava, jostain kumman syystä kisat eivät kuitenkaan olleet syy. Vaihdoin Vektorille toisen huovan, vaaleansinisen, ja sen jälkeen lähdimmekin rataa rakentamaan. Pohja oli kerrankin hyvässä kunnossa, oli vähän satanut, joten pohja ei pölynnyt. Esteiden ollessa pystyssä, lähdimme talliin ja ristikkoluokan ratsastajat alkoivat laittamaan hevosiaan kuntoon. Me jäätiin sitten porukalla (eli kolmistaan) hoitajahuoneeseen syömään. Joskus muutaman tuhannen vuoden päästä (kun oltiin selattu Hööksin syysluettelo ja ajateltu ostaa Fillelle 2000€ estesatula) ilmestyi Tuulia maisemiin, joten raahauduimme alakentälle katsomaan kisoja. Ne ristikkoluokan ratsastajat oli söpöjä! 40cm jälkeen nappasin Vekaran itselleni, kovin hikisenä ja väsyneenä, ja menimme käsihepoille varattuun tarhaan kävelemään.

Ajelehdin verkka-alueelle käppäilemään 7 ratsukkoa itseäni aikaisemmin. Koska kisoihin kuuluu aina ajoitusvirheitä, tuli niitä nytkin. Siinä välissä olikin vielä esteiden korotus ja VI / III luokkien palkintojen jako... Kävelytin Vekaraa jonkin verran ja loput sitten seisoskelin. Poni oli jo aika väsynyt, menihän se eteen, mutta kyllä siitä huomasi, että oli jo verkattu aikaisemmin aika reilusti. Sain otettua yhden kunnon verkkahypyn, yhden pystyn (ja kerran ravista pikkuristikon, jolle poni levisi...), kunnes piti lähteä radalle. Olin ajatellun ennemmin rataa, että jätän hyppäämättä, koska Vekara tuntui niin väsyneeltä, oli inhottavaa laittaa eteenpäin. Menin kummiskin radalle. Ajattelin, että jos ponista tuntuu, että ei enää jaksa liikkua, niin keskytän radan, mutta kieltää se ei saa, oli sitten väsynyt tai ei. Radalla vaikuttikin sitten ihan normaalilta, ja liikkui ensimmäisen esteen jälkeen jopa ihan hyvin eteen ja meni melko hyvin minun haluamiani teitä! Ainakin jotain hyvää (vielä tässä vaiheessa) oli siitä seisoskelusta. Jäin monissa hypyissä jälkeen. Vektor oli hyvin erikoisen tuntuinen selästä käsin, vaikkei siltä videolla näytäkään.

Selästä käsin Vektor tuntui siltä, että se olisi pysähtynyt, jos olisin vähääkään pitänyt kunnon tuntumaa. Pohkeesta se ei mennyt eteenpäin, eikä kyllä oikein västänytkään, tosin kuunteli aika hyvin painoapuja. Sen takia olin kokoajan jäljessä, koska odotin liian pitkään milloin hyppää, siitä ei vain saanut selvää milloin se hyppää.

No, onneksi se on kuitenkin vika, jonka voi korjata! Ihme ja kumma, mutta muistin radan oikein, eikä yksikään puomi tippunut tai kieltoa näkynyt, joten sain jatkaa uusintaan. Jo tämä oli itsessään minulle yllätys! Uusintaratana oli siis Hevoshullun Taitorata. Rata on periaatteeesa kokonaan kouluratsastusta lukuunottamatta yhtä pikkuristikkoa. Jäi kyllä tajuttomasti harmittamaan se laukannosto puolirataleikkaatiellä! Siinä siis kostautui se, että en ollut päässyt verkkaamaan kunnolla.. No mutta aina ei voi onnistua. Muuten rata oli oikeastaan ihan hyvä!

Itse kisojen jälkeen mulle tuli joku random masennus. Silloin tuntui, että rata oli mennyt niin surkeasti! En silloin vielä ollut katsonut ratapöytäkirjaa, mutta kotona kun sen olin katsonut, tajusin, että mullahan oli vain piste kaksi pistettä vähemmän pisteitä kuin voittaneilla! Ja videon katsottua, ei välttämättä olisi haitannut, jos olisi tullut huonommatkin pisteet, mulla ei kuitenkaan ole mitään kisakokemusta ja tässähän sitä kokoajan tulee lisää! Pakko vielä sanoa, että ei Vektor ollut hyvä ratsastaa, vaikka video näyttä ihan hyvältä. Se ei tuntunut hyvältä, mutta omalta osalta se oli kyllä ihan oma vika, toisaalta ei ollut. Tänään oli kuitenkin tällainen päivä ja perjantaina taas jatketaan harjoittelua!

Laitoin teille näkyviin myös epäonnistuneet pätkät. Kaikki huonot hypyt, jossa jään jälkeen yms. Mä en ole mikään mestari tässä harrastuksessa, tänään mä jäin jälkeen hypyissä, se siitä, kiitos ja hyvää yötä.

Kiitos super paljon mahtikuvaajille Tuulialle, Aliisalle, äidille, Siljalle ja Marikalle

Toivekuvat, OSA 1

Mutta ne kuvat. Mulla on ensiviikolla koeviikko, joten en varmaan postaile juurikaan (tai sitten laiskana olen postailemassa joka päivä). Muokkailen kuvia heti kun vain kerkeän, teen sitten toisen osan, joka on toivottavasti myös viimeinen. Laitan muuten kuvateksteinä selityksiä miksi tämä osaan kuvista. :)

Kummatkaan eivät ole "parhaimpia" kuvia Ransusta, ei meillä semoisia olekaan, mutta nämä ovat kaksi lemppariani. Tuossa vasemman puoleisessa kuvassa Ransu on niin muikeannäköinen, se oli muutenkin tosi hauska koko päivänä. Oikean puoleisessa Ransu vain oli niin hauska kun hyppäsi noinkin pienelle jätti loikan.

En juurikaan muokkaa kuvia, mutta tämä yksinkertainen muokkaus sai kuvasta paljon kivemman kuin alkuperäinen oli.

Minulla on parempiakin kuvia, mutta tykkään tämän kuvan rentoudesta ja yksinkertaisuudesta + Rokki parantaa joka kuvaa ❤

Ikävä sua pieni ❤

On siitä uudempiakin nyt, mutta en jaksanut enää vaihtaa...